Hakemukset
Hakemukset on aina hyvä tehdä kirjallisesti. Hakemuksesta tulee selvästi käydä ilmi, mitä haetaan ja miksi. Hakemukseen on syytä liittää lääkärinlausunto sekä muut mahdolliset asiantuntijalausunnot, esim. kuntoutusohjaajan tai fysioterapeutin lausunto, jossa on otettu kantaa toimintakykyyn ja mielellään sen suhdetta haettuun palveluun tai tukitoimeen. Vammaispalvelulain mukaan palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittäminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun vammainen henkilö, hänen laillinen huoltaja, omainen, muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen palvelujen saamiseksi. Viranomaisen on tehtävä palvelutarpeen selvittäminen tilanteen ja olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa, mikä tarkoittaa vähintään kotikäyntiä asiakkaan luona tai asiakkaan henkilökohtaista tapaamista. Palvelutarpeen arvioinnissa on lisäksi mahdollista käyttää erilaisia arviointimenetelmiä ja asiantuntijalausuntoja. Palvelutarpeen arvioinnissa painoarvoa on annettava sosiaalityöntekijän ammattietiikalle.

Päätös
Hakemukseen tulee aina antaa kirjallinen päätös. Päätöksestä on käytävä ilmi, mihin hakija on oikeutettu tai velvoitettu. Päätöksessä on aina esitettävä myös perustelut sille, miksi tehtyyn ratkaisuun on päädytty. Lisäksi on kerrottava sovelletut lain kohdat ja päätöksen perustana olevat tosiseikat. Vammaispalvelulain mukaisia ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on jätetty viranomaiselle, ellei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pitempää käsittelyaikaa. Erityisenä syynä voidaan pitää vamman harvinaislaatuisuutta, mutta tällöinkin on päätökset tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja huolehdittava siitä, että laitoshuolto vältetään.

Muutoksenhaku
Päätöksen mukana on oltava muutoksenhakuosoitus eli tieto siitä, miten ja missä ajassa päätökseen voi hakea muutosta ja mihin muutoksenhaku lähetetään. Muutoksenhakuosoitus on aina oltava kunnan sosiaaliviranomaisten ja Kelan päätösten liitteenä.
Terveydenhuollon hoitoratkaisuihin, kuten esimerkiksi kuntoutuspäätöksiin ei voi hakea muutosta valittamalla, vaan palveluihin tyytymätön voi valituksen sijaan tehdä muistutuksen kohtelustaan terveydenhuollon yksikön vastuuhenkilölle/johtajalle tai kantelun valvontaviranomaiselle. Terveydenhuollossa potilasasiamiehiltä saa neuvoja ja apua liittyen potilaan asemaan ja oikeuksiin. Viranomaisten on aina neuvottava ja ohjattava asiakasta valitus- ja muistutusasioissa.

Subjektiivinen oikeus eli erityinen
järjestämisvelvollisuus
Sosiaalitoimi, vammaispalvelu
Kela
Vammaispalvelulaissa kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden (=subjektiivinen oikeus) piiriin kuuluvat vaikeavammaisten kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, tulkkipalvelut, päivätoiminta, henkilökohtainen apu, palveluasuminen, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Nämä kunnan määrärahoista riippumattomat palvelut ja tukitoimet kunnan on aina myönnettävä mikäli vaikeavammaisuuden kriteerit ko. palvelujen ja tukitoimien kohdalla täyttyvät.
Erityinen järjestämisvelvollisuus syntyy myös Kelan vaikeavammaisten kuntoutuspalvelujen suhteen, mikäli vammainen henkilö on alle 65-vuotias ja saa Kelan korotettua tai erityishoitotukea tai korotettua tai erityisvammaistukea tai lapsen hoitotukea korotettuna tai erityishoitotukena sekä täyttää muut Kelan vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta koskevat ehdot.

Määrärahasidonnaiset palvelut eli
yleinen järjestämisvelvollisuus
Sosiaalitoimi, vammaispalvelu
Kela
Vammaispalvelulaissa palvelut, jotka eivät ole nk. subjektiivisia oikeuksia, kuuluvat määrärahasidonnaisesti kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin. Näitä palveluja ja tukitoimia kunta myöntää asiakkaan yksilöllisen tarveharkinnan perusteella kunnan määrärahojen puitteissa, esim. autoon kuuluvat tuet. Vammaispalvelulaissa on asetettu kunnalle velvoite huolehtia siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
Kela järjestää vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi kuntoutusta myös harkinnanvaraisesti määrärahojensa puitteissa.

Vaikeavammaisuus
Vaikeavammaisuuden sen enempää kuin vammaisuudenkaan määrittely ei koskaan voi perustua yksin lääkärin tai terveydenhuoltohenkilöstön arvioon, vaan arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota asiakkaan elämän tilanteeseen kokonaisuutena. Vaikeavammaisuus  määritellään aina erikseen suhteessa  laissa säädettyyn palveluun, jota haetaan. Vammaispalvelulaissa esimerkiksi kuljetuspalvelujen suhteen vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei voi vammansa tai sairautensa vuoksi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Henkilökohtaista apua järjestettäessä  vaikeavammaisena henkilönä pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän  vamman tai sairauden  johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä, eikä tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Palveluasumista myönnettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluontoisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti. Kelalla on omat vaikeavammaisuuskriteerinsä, joka liittyy korotettuihin hoitotukiin ja ylimpiin vammaisetuuksiin.