Kuntoutuksen uudistamiskomitean kuulemistilaisuus 9.5.2017

Asia: Kuntoutuksen uudistamiskomitean kuulemistilaisuus 9.5.2017

Invalidiliitto ry on fyysisesti vammaisten ihmisten valtakunnallinen vaikuttamisen ja palvelutoiminnan monialajärjestö. Liitto edustaa 149 jäsenyhdistyksensä kautta 30 000 fyysisesti vammaista ja toimintaesteistä suomalaista. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti
Invalidiliitto edistää näiden henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. Lausunnossa arvioimme uudistusta näistä näkökulmasta.

Kuntoutuksen merkityksestä Invalidiliiton lähtökohdista

Kuntoutus ei ole itseisarvo, vaan keino edistää ihmisten osallisuutta. Kuntoutus on laaja-alainen käsite, mutta sen tarve, tavoitteet ja menetelmät on rakennettava yksilöllisin perustein. Vaikuttavuus tulee olla perusta kuntoutuksen toteutuksessa.

• Invalidiliitto pyytää huomioimaan YK:n vammaissopimuksen, erityisesti artiklat 20/Henkilökohtainen liikkuminen, 24/Koulutus, 25/Terveys, 26/Kuntoutus sekä 27/Työ ja työllistyminen.
• Invalidiliitto katsoo, että kuntoutuksen järjestämisvastuuta tulee selkeyttää ja varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen kuntoutukseen ohjaamisessa.
• Invalidiliitto korostaa, että kuntoutus on osa hoito- ja tai palveluketjua ja se on sisällytettävä osaksi asiakassuunnitelmaa (hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelma).

Kuntoutussuunnittelu/Asiakassuunnitelma

Kuntoutusta tehdään sekä terveydenhuollossa että työllisyys- ja sosiaalipalveluissa. Todettu fyysisen, kognitiivisen ja/tai psykososiaalisen kuntoutuksen tarve ja yksilölliset tavoitteet kirjataan kuntoutussuunnitelmaan. Asiakkaan osallistuminen ja hänen näkemyksensä huomioiminen kuntoutussuunnitelmassa on edellytys käynnistyvän kuntoutusprosessin onnistumiseksi.

• Invalidiliitto edellyttää, eri sektoreiden ammattilaisten osaaminen kuntoutustarpeen tunnistamiseen tulee varmistaa, koska se on pohja asianmukaiselle yksilölliselle kuntoutuksen suunnittelulle ja kuntoutumiselle. Osaamiseen sisältyy myös pätevien arviointimenetelmien käyttäminen.
• Invalidiliiton havaintojen mukaan kuntoutussuunnitelmia laaditaan nykyisin jo valmiiksi leikaten verrattuna tavoitteeseen ja siihen vaadittaviin resursseihin. Tämä tarkoittaa pahimmillaan, että kuntoutustavoite jää kokonaan saavuttamatta tai se saavutetaan vain osin. Kuntoutuksen rahoittajan tehtävä ei ole arvioida kuntoutustarvetta uudelleen.
• Invalidiliitto pitää välttämättömänä, että kuntoutussuunnitelman mukaiset kuntoutustoimenpiteet tulee toteuttaa yksilöllisten tavoitteiden mukaisesti, ei kuntoutuksen saatavuuden tai taloudellisten resurssien näkökulmasta.

Kuntoutuksen tarve ja muoto muuttuvat toimintakyvyn, elämäntilanteen tai elinympäristön muutoksien myötä. Tämä korostaa asiakkaan osallistumisen sekä kuntoutuksen asianmukaisen seurannan tärkeyttä. Asiakkaan ja kuntoutustahojen yhteistyö, tavoitteiden yhteensovitus, tavoitteiden mukaiset ja vaikuttavat kuntoutusmenetelmät ja –ympäristöt sekä oikea ajoitus sekä jaksotus tuovat parhaan kuntoutustuloksen. Vertaistuen merkitys osana vaikuttavaa kuntoutusta tulee tunnistaa koko kuntoutuksen kentässä.

• Invalidiliitto edellyttää, että hoitavan tahon tulee seurata kuntoutuksen toteutumista ja sillä tulee olla valmius tarvittaessa kuntoutuksen toimenpiteiden muuttamiseen tavoitteiden saavuttamiseksi.

On huomioitava, ettei kuntoutus ole mikään yksittäinen toimenpide tai jakso erillisiä toimenpiteitä. Kuntoutustoimenpiteet tukevat kuntoutujan fyysistä, sosiaalista sekä psyykkistä toimintakykyä ihmisen elämänvaiheiden mukaan. Huomioitava on myös ammatillinen kuntoutus sekä kuntoutuksen merkitys vammaisten ihmisten työssä pysymisen tukena.

• Invalidiliitto näkee, että lainsäädännön tulee nykyistä vahvemmin ohjata asiakkaan ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä.

Lääkinnällinen kuntoutus

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta säädetään useissa eri laeissa. Terveydenhuoltolaissa on vain kaksi kuntoutusta koskevaa pykälää; 29 § ja 30 §.

Kuntoutus on monialaista ja monimenetelmäistä, ja tämä on tunnistettava ja tunnustettava. Kuntoutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen moniammatillisuus korostuu ja tuo lisäarvoa sekä asiakkaan toimintakyvyn että palvelun vaikuttavuuden arviointiin. Oikea-aikaisuuden merkitys lääkinnällisessä kuntoutuksessa on tärkeää. Lisäksi on huomioitava kuntoutuksen merkitys toimintakyvyn palauttajana, edistäjänä, ylläpitäjänä sekä sekundäärihaittojen ehkäisijänä.

• Invalidiliitto pitää tärkeänä, että terveydenhuoltolakiin on sisällytty kuntoutusta koskevat pykälät, jotta lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus eivät irtaannu muusta terveydenhoidosta. Lainsäädännön tulee ohjata nykyistä paremmin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä palveluintegraation vahvistamiseksi.
• Invalidiliitto pitää tärkeänä, että kuntoutusmenetelmiä käytetään monipuolisesti yksilöllisten tarpeiden mukaan ja joustavasti esimerkiksi avo-, etä- ja laitoskuntoutusta yhdistäen.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä säädetään asetustasoisesti ja yhtenäisten luovutusperusteiden rakentaminen on vireillä.

• Invalidiliitto katsoo, että myös fyysisesti vammaisen avustajakoira tulee olla lääkinnällisen kuntoutuksen apuväline perusteena yhdenvertaisuus apuvälineenkäyttäjien kesken.

Asianmukainen apuvälineen arviointi ja apuvälineen käytönohjaus asiakkaan omissa toimintaympäristöissä on taattava. Toimivat apuvälineet ovat välttämättömiä vammaisen henkilön itsenäisyydelle, yhdenvertaisuudelle ja osallisuudelle. Keskeistä on varmistaa ammatillinen osaaminen yksilöllisen tarpeen arvioinnissa sekä osata hyödyntää käyttäjäkokemusta apuvälineen valinnassa ja käytön ohjauksessa.

Apuvälineiden käytön lähtökohta on kompensoida toimintakyvyn alenemaa. Onnistuneina, asianmukaisina ja yksilöllisinä ratkaisuina apuvälineillä voidaan monessa tilanteessa vähentää myös toisen henkilön antaman avun tarvetta. Toimiva apuväline lisää yksityisyyden suojaa ja osallisuutta. Apuvälineet tukevat myös esteettömyyden tavoitetta. ICF-luokituksen työkalut tukevat asiakaslähtöistä apuvälineen arviointityötä.

• Invalidiliitto muistuttaa, että valtakunnallisilla apuvälineiden luovutusperusteilla on suuri vaikutus asiakkaan oikeusturvan toteutumiseen sekä alueellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseen käytännössä.
• Invalidiliitto pitää tärkeänä, että lainsäädännössä varmistetaan lääkinnällisen kuntoutuksen selkeästi sisältyvän osaksi terveydenhuoltolakia toimivan hoito- ja palveluketjun varmistamiseksi.
• Invalidiliitto näkee potilaan ja kuntoutujan oikeusturvan kannalta perustelluksi, että lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineistä tehtävistä ratkaisuista annettaisiin muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös.

Ammatillinen kuntoutus

Ammatillista kuntoutusta rahoitetaan usean tahon toimesta: vakuutusyhtiöt, työeläkelaitokset ja Kela. Kaikilla toimijoilla on hieman erilaiset perusteet ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteiden käynnistämiseksi.

Myös palveluiden tarvitsijoiden lähtökohdat ovat erilaiset kuten esimerkiksi nuoren työelämään siirtyminen ammatillisen koulutuksen avulla tai vammautumisen vuoksi työelämästä poissa olleiden ihmisten palaaminen työelämään koulutuksen tai työkokeilun avulla.

Yksi merkittävimmistä kysymyksistä on, miten eri palvelujärjestelmät osaavat ohjata asiakkaansa oikeiden palveluiden piiriin? Tällä hetkellä ohjaus on puutteellista. Vireillä olevassa kasvupalvelulaissa palveluntuottajille tullee velvoite ohjata asiakas palveluketjussa eteenpäin. Velvoitetta tähän tulee korostaa myös kuntoutuksen säädöksissä ja ohjaamisen osaamista tulee vahvistaa.

Toinen kysymys liittyy työkyvyn ja ammatillisen kuntoutuksen tarpeen arviointiin. Tämän osaamisen varmistaminen terveydenhuollon eri toimipaikoissa, mm. työterveyshuollossa, on edellytys asiakkaan tarpeesta lähtevän ammatillisen kuntoutuksen onnistumiselle. Osaamiseen kuuluu oleellisena työelämän muutoksen seuranta ja ammatillisen kuntoutuksen eri palvelujen ja toimintatapojen tuntemus.

• Invalidiliitto ehdottaa ammatillisen kuntoutuksen seurannan ja käytännön toiminnan tueksi työkykykoordinaattoreita maakuntiin. Nämä työskentelisivät sosiaali- ja terveydenhuollon, kuntoutuksen ja työllisyyspalveluiden rajapinnassa. Tämä voi olla yksi mahdollisuus varmistaa ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus esim. nuorten kohdalla työelämään sijoittuminen ensisijaisena vaihtoehtona työkyvyttömyyseläkkeen sijaan.
• Invalidiliitto näkee, että oikein kohdentuva, osaava, riittävä ja oikeaan aikaan tarjottu apu säästää kustannuksia ja lisää kuntoutujien osallisuutta sekä yhdenvertaisuutta työelämään.

Järjestöt kuntoutuspalveluiden tuottajina

Kuntoutuksen onnistuminen edellyttää kuntoutujan yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista ja asiakkaan toimijuuden ja aktiivisuuden vahvistamista kuntoutuksessa. Palvelun tuottajalla tulee olla kohderyhmälleen tarvittava sisältöosaaminen ja asianmukaiset toimitilat ja välineet. Lisäksi toimivat, esteettömät toimitilat ja saavutettavat kuntoutuslaitteet tukevat asianmukaisen osallistumisen kuntoutukseen.

Järjestöjen tuottamissa kuntoutuspalveluissa on vuosikymmenten ajan keskittyneesti kartutettu kokemusta eri kuntoutuksen erityisalojen sekä kuntoutujan yksilöllisen ja diagnoositarpeiden mukaisen kuntoutuksen toteuttamisesta. Tähän osana kytkeytyy myös kuntoutujan lähipiirin
huomioiminen. Kertynyt tieto, ammattilaisten osaaminen ja kokemus tukevat kuntoutuksen vaikuttavuuden vaadetta. Harvinaisia sairauksia sairastavien henkilöiden mahdollisuus saada asiantuntevaa kuntoutuspalvelua ja sopeutumista tukevaa vertaistuellista kuntoutusta on haasteellista.

• Invalidiliitto vaatii, että valtakunnallisten osaamiskeskusten ja järjestöjen mahdollisuus toteuttaa yli maakunnallisia palveluita on jatkossakin säilytettävä.
• Invalidiliitolla tietää, että erikoistunut asiantuntemus ja sen säilyminen sekä kokemusasiantuntemusta hyödyntävä vertaistuki järjestöjen toteuttamissa kuntoutuspalveluissa on vaikuttavaa. Tämä korostuu erityisesti sopeutumisvalmennuksessa sekä laitoskuntoutuksessa.

Nykyinen hajanainen järjestelmä luo kuntoutuksen väliinputoajia. Syynä on esimerkiksi ikä, liian vähäinen tai liian vaativa vamma tai resurssipuute. Monissa tilanteissa järjestöjen rooli korostuu esimerkiksi sopeutumisvalmennuksen ja vertaistuen keinoin.

• Invalidiliitto pitää tärkeänä järjestöpohjaisen kuntoutustyön jatkumista, jotta vuosikymmenien aikana kertynyt ja erikoistunut syväosaaminen saadaan hyödynnetyksi.
• Invalidiliitto näkee kuntoutuksen uudistustyön mahdollisuutena luoda kuntoutusjärjestelmä, jossa kuntoutusta järjestetään asianmukaisesti kaikille kuntoutusta tarvitseville ilman katvealueita.

Valinnanvapaus kuntoutuksessa

Vaikeavammaisten ja harvinaissairaiden kuntoutujien kohdalla kuntoutuksen ammattilaisten erityisosaamisella on vahva merkitys. Valinnanvapauden tulee koskea myös kuntoutuspalveluja, jotta asiakas voi valita itselleen sopivimman ja osaavimman kuntoutuspaikan.

Erikoissairaanhoidon valtakunnallinen keskittäminen ja asianmukainen työnjako tukee osaamisen vahvistumista. Kuntoutujien tueksi tarvitaan kuntoutusohjausta eri kuntoutusvaihtoehtojen selvittämiseen ja valinnan tekemiseen. Harvinaisia sairauksia sairastavien henkilöiden mahdollisuus saada asiantuntevaa kuntoutuspalvelua ja sopeutumista tukevaa vertaistuellista kuntoutusta on haasteellista.

• Invalidiliitto vaatii, että valtakunnallisten osaamiskeskusten ja järjestöjen mahdollisuus toteuttaa yli maakunnallisia palveluita on jatkossakin säilytettävä.
• Invalidiliitto kannattaa kuntoutujan valinnanvapauden oikeutta kuntoutuspalveluissa myös valtakunnallista keskittämistä laajemmin.
• Invalidiliitto muistuttaa kuntoutuksen vaikuttavuuden merkityksestä. On tilanteita, joissa esim. harvinaissairauksiin erikoistuneen kuntoutuspaikan valinta tapahtuu yli maakuntarajojen tai Suomen rajojen ulkopuolelta rajalain mukaisesti.

Helsingissä 2. päivänä toukokuuta 2017

INVALIDILIITTO RY

Laura Andersson
Yhteiskuntasuhdejohtaja

Sinikka Hiekkala
Tutkimusjohtaja

Lisätietoja: Riitta Saksanen, terveyspoliittinen asiantuntija,
riitta.saksanen@invalidiliitto.fi, p. 044 765 0690.