Itsenäinen elämä ja asuminen

Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus itsenäiseen elämään ja osallisuuteen. Näiden oikeuksien toteutuminen edellyttää mahdollisuutta valita asuinpaikka sekä missä ja kenen kanssa asua.

Vammaisilla henkilöillä täytyy olla saatavilla riittävä määrä kotiin annettavia palveluja, asumispalveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu. Tätä edellyttää myös YK:n yleissopimuksen 19. artikla vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Itsenäistä elämää ja osallistumista mahdollistavat vamman edellyttämä yksilöllistä tarvetta vastaavat palvelut ja asuminen. Palveluita voidaan järjestää sosiaalihuollossa eri lakien perusteella. Lainsäädännön etusijaisuusjärjestyksen mukaan ensin arvioidaan sosiaalihuoltolain perusteella järjestettävät palvelut.

Tilanteessa, jossa ensisijaiset palvelut eivät ole riittäviä, täytyy palvelut järjestää vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain perusteella. Palveluiden on muodostettava riittävän kattava ja toimiva kokonaisuus riippumatta siitä, minkä lain perusteella niitä järjestetään. Palvelut pitää järjestää yksilöllisesti ottaen huomioon vammaisen henkilön yksilöllinen toimintakyky, tarve ja olosuhteet.

Palvelutarpeen arviointi ja palvelusuunnitelma

Palveluiden tulisi pohjautua palvelutarpeen arviointiin ja palvelusuunnitelmaan. Viranomainen laatii yhdessä asiakkaan kanssa palvelusuunnitelman, ellei siihen ole ilmeistä estettä. Suunnitelma ei ole viranomaisen tekemä hallintopäätös. Asiakkaalle ei synny sen perusteella suoraa oikeutta vaatia suunnitelmaan sisältyviä palveluja ja tukitoimia.

Palveluja ja tukitoimia haetaan useimmiten erillisellä hakemuksella. Palvelusuunnitelma toimii myönnettävien palvelujen pohjana ja perusteluna.

Lisätietoja saat THL:n ylläpitämästä Vammaispalvelujen käsikirjasta, Itsenäisen elämän tuki

Jaa sosiaalisessa mediassa