Vammaisten ihmisten tarpeista ei saa luoda keskiarvoa

STM35922018 Selvityshenkilöiden raportti erityishuoltopiirien asemasta sote-uudistuksessa
Invalidiliitto lausui sosiaali- ja terveysministeriön asettamien selvityshenkilöiden raportista erityishuoltopiirien asemasta sote-uudistuksessa.

Invalidiliitto on jättänyt kannanottonsa selvityshenkilöiden esittämään luonnokseen siitä, miten vammaisten henkilöiden tarvitsema tuki, hoiva ja perusopetus erityishuoltopiirien purun jälkeen tulisi organisoida. Mikäli ehdotuksella pyritään antamaan vastauksia kaikkien vammaryhmien palvelujen uudelleen organisoitiin ja hallintaan, se on liian suppea siksi, että asiaa tarkastellaan lähinnä kehitysvammaisten näkökulmasta. Invalidiliitto katsoo, että kaikkia asiakasryhmiä koskevat vammaispalvelut tulee organisoida yhdenmukaisesti osana muuta maakunnan sosiaalihuollon kokonaisuutta.

Invalidiliitto näkee vammaisten henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevassa organisoitumismallissa merkittävän haasteen toimeenpanossa ja osaavan henkilöstöresurssin varmistamisessa. Tämä huoli oli tunnistettavissa myös selvitysmiesten laatimassa raportista. Erityishuoltopiireistä on siirtymässä uusia asiakkaita, joiden palvelutarpeisiin vastaamiseen on varauduttava vammaispalvelussa ennakolta riittävän ajoissa.

Tähän kytkeytyy oleellisesti asiakkaiden asianmukainen ohjaus, neuvonta ja perehtyneisyys, jotta riittävät yksilölliset palvelut voidaan asiakkaille järjestää oikea-aikaisesti. Vammaiset henkilöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Tuleva organisaatiomalli ei saa johtaa siihen, että vammaisten henkilöiden tarpeesta luodaan keskiarvo, jonka perusteella palveluita järjestetään ja tuotetaan, vaan yksilölliset tarpeet tulee huomioida.

Selvityshenkilöraportissa ei tullut selkeästi esiin palvelun järjestäjän ja palvelun tuottajan erottaminen toisistaan. Raporttia voi esimerkiksi tulkita siten, että entiset erityishuoltopiirit voisivat ottaa hoitaakseen koko vammaiskentän. Invalidiliiton kanta on, että palvelujen järjestäminen (maakunnan liikelaitos) ja palvelujen tuottaminen (yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat, maakunnan liikelaitos) on erotettava selkeästi toisistaan. 

Osaamis- ja resurssikeskusten tehtävä on epäselvä

Invalidiliitto on samaa mieltä selvityshenkilöiden kanssa lähipalveluiden tarpeellisuudesta. Selvityksessä ehdotetut erilliset osaamis- tai resurssikeskukset yhteistoiminta-alueittain näemme byrokraattisina sekä palvelujärjestelmää rikkovina. Selvityksessä ehdotetaan yhden resurssikeskuksen vastaavan valtakunnallisesti ruotsinkielisten palveluista. Tätä emme ei pidä tarkoituksenmukaisena huomioiden perustuslain 17 § ja kielilaki. Toisaalta ehdotuksessa mahdollistetaan osaamis- tai resurssikeskukset myös palveluntuottajina. Tältä osin jää epäselväksi palvelujen järjestäjän ja palveluntuottajan roolit. Tässä kohtaa raportissa sekoittuvat järjestämisvastuu ja tuotantovastuu.

Ruotsinkielisten vammaisten sosiaali-ja terveyspalveluista

Invalidiliitto on samaa mieltä, että ruotsinkielistä vammaispalveluiden neuvontaa ja ohjausta tarvitaan sote-keskuksista.  Näin tulee olla myös asioitaessa maakunnan liikelaitoksessa tai erikoissairaanhoidossa. Ruotsinkielisyys ei voi olla peruste sille, että vammaiset henkilöt eivät saisi samoja palveluja kuin suomenkieliset lähialueellaan, vaan heidät ohjattaisiin vähänkin vaativammaksi katsotuissa asioissa kaukaiseen osaamis- ja resurssikeskukseen.

Lue koko lausunto täältä >>
 

Jaa sosiaalisessa mediassa