Oulu-Kainuun alueen rypästapahtumissa toteutuu vertaistuki ja vapaaehtoisuus

Rypästapahtumien järjestäminen työllistää yhdistysten vapaaehtoisia. Tapahtumat eivät synny itsestään, vaan talkooväkeä tarvitaan niin ruokailun kuin ohjelman järjestämiseen. Samoin osallistuminen Invalidiliiton vuosittaisiin aluetapahtumiin vaatii yhdistyksestä ainakin yhden yhdyshenkilön, joka hankkii kuljetukset ja ottaa vastaan ilmoittautumiset ja viime hetken peruutukset. 

Vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen on monia syitä: taustalla on usein halu auttaa ja halu tehdä yhdessä. Motivaatio toimintaan syntyy omien arvojen pohjalta.

Kokeilujen vuosi

Oulu-Kainuun alueella rypästapahtumat ovat vakiintunutta toimintaa. Yhdistykset ovat järjestäneet niitä vuorotellen, ja niihin on osallistunut aina paljon yhdistysväkeä. Rypästapahtumat ovat alkujaan lähteneet Oulun eteläpuolen yhdistysten omasta halusta ja tarpeesta tavata toisiaan. Vuosien varrella on luotu luja yhdistysten välinen yhteys, mikä on osaltaan helpottanut yhteistyön tekemistä.

Kuluva vuosi on yhdistystoiminnassa kokeilujen vuosi. Elinvoimaiset alueet -työryhmän myötä Oulu-Kainuun alueella ei haluttu laittaa kaikkea uusiksi, vaan tavoitteena oli rakentaa perinteisten ryppäiden ja aluetapahtuman ympärille uutta sisältöä. 

Oulu-Kainuun alueella tämän vuoden aloitti neljän yhdistyksen rypäs (Oulu, Raahe, Ruukki, Oulainen), joka kokoontui juhannuksen tienoilla Raahessa. Sen tarkoituksena oli perinteiseen tapaan selvittää Boccia-mestaruus. 

Viiden yhdistyksen rypäs (Haapajärvi, Oulainen, Reisjärvi, Ylivieska, Himanka) kokosi Himangalle 86 jäsentä. Tapaamisen teemaksi valikoitui 72 tunnin varautuminen ja turvallisuus.  Yhteistyökumppanina toimi Keski-Pohjanmaan maanpuolustusnaiset. 

Himangan yhdistys on alueen pienin ja päivä oli kesän kuumin, mutta palaute kiittävää. Jotakin uutta, jotakin vanhaa -periaatteella mietitty kokonaisuus täsmäsi teemallaan Invalidiliiton strategiseen painopisteeseen.

Itäinen rypäs (Pudasjärvi, Kuusamo, Kajaani, Kuhmo) kokoontui elokuussa Hilturannan leirikeskukseen Pudasjärvelle. Päivä oli kaunis eikä paikka Iijoen rannalla olisi voinut olla komeampi. 

Ohjelmassa oli asiaa, oli leikkiä, kilpailuja, musiikkia, vanhojen ystävien tapaamista ja uusien ystävien saamista. Esitelmän omaishoitajuudesta ja itsemyötätunnosta piti Minna Hernberg Oulun Seudun Omaishoitajista.

Ihmisten mukana ilo ja nauru

Tänä vuonna Oulu-Kainuun yhdistysväki päätti vaihtaa viikonlopun kestäneen aluetapahtuman Rokualla päivän mittaiseksi syysretkeksi Kalajoelle. Tapahtumaa suunnittelemaan perustettiin työryhmä, jonka ensimmäinen yllätys oli tapahtuman saama suuri suosio. Paikalla oli 124 osallistujaa yhdeksästä yhdistyksestä, mutta halukkaita osallistujia olisi ollut paljon enemmänkin.

Päivän teemaksi valittiin Turvallisesti kotona, ja palotarkastaja Samuli Toppila Pohteelta piti aiheesta esityksen, joka kirvoitti osallistujissa paljon kysymyksiä ja kommentteja. 

Myös Iloisen syysretken ohjelmassa luotettiin vapaaehtoisuuden voimaan: Reisjärven yhdistysväki saapui paikalle isoa maitotonkkaa kantaen: ”Kun maalaiset tulevat kaupunkiin, pitää ottaa omat maidot mukaan”, kuului kommentti. Nännikuminheitto maitotonkkaan vaatii taitoa, mutta kirvoitti myös päivän parhaat naurut.  

Oulaistelaiset tulivat paikalle puhallustikkojen kera ja Ruukin yhdistys oli valmistanut tietokilpailun. Tietojaan kävi kokeilemassa yli puolet osanottajista. Oulun yhdistyksen ideoimassa Huulenheitto -pisteessä nähtiin todellista heittäytymistä, kun osallistujat lausuivat runoja, lauloivat, kertoivat vitsejä ja juttuja. Palkaksi saatu Polaroid-kuva lähti monen mukana muistoksi kotiin.

Paikka Kalajoella mahdollisti myös monelle uuden lajin, keilauksen, kokeilemisen. Kaikki kuusi rataa oli varattu ja vierityskourulla keilaaminen onnistui myös apuvälineitä käyttäville. Opastusta saatiin keilahallin henkilökunnalta.

Jotakin uutta, jotakin vanhaa

Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin Invalidiliiton sinistä, siinä rypästapahtumien onnistumisen salaisuus. Tapahtumiin ei tulla valmiille, vaan ihmiset ovat valmiita järjestämään toisilleen ohjelmaa ja myös keskinäinen avunanto ja toisista huolehtiminen kuuluvat asiaan. Todellista sitoutumista osoitti myös se haapajärvinen, joka tuli peruuttaneen tilalle kahden tunnin varoitusajalla tuumaten: ”Hyvinhän tässä on vielä aikaa.”

Hyvä ruoka kuuluu rypästapahtumiin itsestään selvänä asiana, valmiiseen ruokapöytään meneminen on arjen luksusta, jota nämä ihmiset osaavat arvostaa. Tapahtumissa korostuu keskinäinen huolenpito. Merkittävää on ryhmässä saatu elämys, käytännön vinkki tai tunnekokemus.

Tunnelman välittömyyttä ja iloa on vaikea kuvailla; se täytyy itse kokea. Se on aitoa yhteyttä ja inhimillistä ymmärrystä. Ihmiset tarvitsevat myönteistä yhteisöllisyyttä: Se toteutuu ryppäissä.