Uusi keskusjärjestö otti tehtäväkseen mm. lainsäädännön kehittämisen, invalidien etujen valvomisen, ammattikasvatuksen edistämisen, valistus- ja julkaisutoiminnan, invalidien hyväksi toimivien laitosten aikaansaamisen ja hätään joutuneiden invalidien tukemisen. Liiton äänenkannattajaksi perustettiin Suomen Invaliidi -lehti.

Vaikka paljon on kulunut tuosta aikaa, Invalidiliiton perusta on yhä sama: jo alusta alkaen Invalidiliitto on halunnut muuttaa suomalaista yhteiskuntaa yhdenvertaiseksi myös vammaisille ihmisille sekä samalla kehittää vammaisille ihmisille suunnattuja palveluja. Liikuntavammaisten ihmisten omatoimisuuden edistäminen mm. koulutuksen kautta nähtiin jo alusta alkaen yhdeksi tärkeäksi toiminnan lähtökohdaksi.

”Tämä työ, jonka olemme aloittaneet, vaatii paljon työtä ja uskoa, mutta uskon, että me onnistumme”, totesi Invalidiliiton ensimmäinen puheenjohtaja Eino K. Kalervo vuonna 1938 liiton perustavassa kokouksessa.  Kalervon jälkeiset sukupolvet ovat jatkaneet tätä tärkeää työtä ja muokanneet suomalaista yhteiskuntaa; yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaate on kantanut voimakkaana näihin päiviin saakka. Työmme jatkuu.

Puheenjohtajat

• Eino K. Kalervo 1938–1960
• Aimo O. Aaltonen 1961–1985
• Eero Vilkkonen 1986–1995
• Pekka Tuominen 1996–2013
• Petri Pohjonen 2014–2015
• Pekka Hätinen 2016–2017
• Pertti Laajalahti 2018–

1930-luku: invalidien yhdistystoiminta syntyy

• Vammaisten ihmisten yhdistystoiminnan juuret ovat erilaisissa hyväntekeväisyysyhdistyksissä.
• Eino K. Kalervon ponnekas toiminta vammaisten omien yhdistysten perustamiseksi johti Raajarikkoisten Työkotiyhdistyksen toimesta seitsemän paikallisen yhdistyksen perustamiseen (Tampere, Turku, Kuopio, Viipuri, Kemi, Oulu, Lahti). Helsingin Invalidien Yhdistys perustettiin Raajarikkoisten Työkotiyhdistyksen tilalle 16.6.1941.
• Invalidiliitto perustettiin 16.1.1938, nimeksi tuli tuolloin Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien Liitto.
• Puheenjohtajaksi valittiin helsinkiläinen Eino K. Kalervo.
• Liiton perustamistilaisuudessa edustettuina olivat Helsingin, Tampereen, Turun, Viipurin, Kemin, Kuopion, Lahden ja Oulun yhdistykset. Perustamistilaisuuden kutsuvieraana oli mm. sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm.
• Uusi keskusjärjestö otti tehtäväkseen lainsäädännön kehittämisen, invalidien etujen valvomisen, ammattikasvatuksen edistämisen, valistus- ja julkaisutoiminnan, invalidien hyväksi toimivien laitosten aikaansaamisen ja vaikeuksiin joutuneiden invalidien tukemisen.

1940-luku: ammattikouluja perustetaan

• Ensin ammattikursseja sotainvalideille.
• Westendin Invalidien Ammattioppilaitos antoi opetusta metalli-, puutyö- ja puutarha-aloilla.
• Espoon Kolmirantaan perustettiin Invalidien kotiteollisuuskoulu, joka keskittyi naisten koulutukseen.
• Järvenpään Invalidien Ammattihuoltolaitoksesta tuli Suomen suurin erityisammattioppilaitos, jossa oli oppilaspaikkoja 300 ja koulutusta sai lähes pariinkymmeneen ammattiin. Nykyisin oppilaitos on nimeltään Ammattiopisto Spesia.
• Sulkavalle perustettiin noin 100-paikkainen oppilaitos lähinnä maaseudulla asuvien invalidien koulutusta varten.

1950-luku: lääkinnällistä kuntoutusta

• Liitto kiinnitti erityistä huomiota invalidien lääkinnällisen hoidon ja kuntoutuksen puutteisiin.
• Liitto rakennutti Käpylän Kuntouttamiskeskuksen (nykyisin Validia Kuntoutus).
• Liitto toteutti laajan "Lapsihalvauksen tuhot torjuttava" -keräys- ja tiedotuskampanjan.

1960-luku: vaikeavammaisten esiinmarssi

• Vaikeavammaisten erityisongelmat nousivat aiempaa voimakkaammin esille liiton toiminnassa.
• Liiton ensimmäinen työklinikka perustettiin Järvenpäähän.
• Liitto perusti yhteiskuntasuunnittelutoimikunnan (myöhemminVammaisten yhdyskuntasuunnittelupalvelu VYP, nykyisin Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE) liikuntaesteettömyyden huomioon ottamiseksi julkisessa rakentamisessa. Nykyään esteettömyys on keskeisesti huomioitu liiton toiminnassa.

1970-luku: palvelutaloja rakennetaan

• Vuonna 1971 järjestö sai nykymuotoisen nimensä - Invalidiliitto.
• Vuosikymmenen aikana Invalidiliitto kohdisti erityishuomiota vaikeavammaisten asumispalvelujen kehittämiseen.
• Palvelutalotoimintaa päästiin kokeilemaan entisissä Käpylän Kuntouttamislaitoksen majoitustiloissa Helsingin Kimmontiellä (Käpylän Invakoti) vuoden 1970 alussa, mutta liiton ensimmäinen varsinainen palvelutalo valmistui Joensuuhun. Nykyään Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:llä on Validia-asumispalveluyksiköitä yli 20 paikkakunnalla ympäri Suomea. Yksiköt tarjoavat vaikeavammaisille henkilöille turvallisen, itsenäisen asumisen vaihtoehdon.

1980-luku: vammaishuollon lainsäädännön uudistuminen

• Liitto perusti kuntoutuskeskuksen Pohjois-Suomeen, Rovaniemelle (nykyisin Lapin Kuntoutus Oy).
• Invalidiliiton sopeutumisvalmennuskeskus valmistui Lahteen.
• Liiton järjestötoiminnassa korostui paikallisyhdistysten rooli edunvalvontatyössä VALTAVA-uudistuksen myötä, joka siirsi sosiaali- ja terveydenhoidon päätöksenteon kunnille (vuonna 1988 voimaan tullut vammaispalvelulaki korvasi pääosin Invaliidihuoltolain).

1990-luku: järjestötoiminta kehittyy

• Liiton toiminnan painopiste oli järjestötoiminnan kehittämisessä.
• Kehitettiin aluetoimintaa ja jäsenistölle annettavaa järjestökoulutusta. Vuonna 2007 järjestökoulutuksessa kävi jo yli tuhat jäsentä.

2000-luku: kansainvälistyminen ja vaikuttamistoiminta

• Liiton toiminta on kansainvälistynyt. Liitto on aktiivisesti mukana mm. EDF:n (European Disability Forum) kautta Euroopan vammaispolitiikassa.
• Liitolla on kehitysyhteistyöprojekteja Kaakkois-Afrikassa.
• Vaikuttamistoiminnassa on nostettu erityisesti esiin esteetön rakentaminen ja liikkuminen sekä vammaisten työllistäminen.
• Esteetön toimitalo (malli esteettömästä työpaikasta) valmistui Helsinkiin vuoden 2008 alussa.

2010-luku: esteettömyys ja yhdenvertaisuus

• Toiminnan visiona on Yhdenvertainen ja esteetön Suomi.
• Liitto edistää esteettömyyttä laaja-alaisesti, niin että siihen kuuluvat rakennetun ympäristön, liikkumisen ja kommunikaation esteet, mutta myös asenteet.