Liity vessavallankumoukseen – tunne itsemääräämisoikeutesi

Oma pissallakäyntimme vaatii pitkäjänteisempää suunnittelua, sillä me molemmat käytämme sähköpyörätuolia ja tarvitsemme niin arjessa kuin työssä toisten ihmisten apua. Kuinka paljon uskallan juoda? Jumittuuko nostolaite vessan kynnykseen? Toimiiko junan vessa? Suostuuko työvuorossa oleva henkilö, useimmiten henkilökohtainen avustaja, siirtoihin, pissatukseen ja pyllyn pyyhintään? Kuka kestää parhaiten kuukautisista aiheutuvan ylimääräisen sotkun? Onneksi kuukautiset ovat vain kerran kuussa, ja vatsakin toimii kohtuullisesti. Vaan mitenkään tavatonta ei ole, että hätää pitää siirtää mitä erilaisimmista syistä. Hyvästi kokouskahvi ja kylmä olut kesäterassilla! 

Vammaisten naisten kesken vitsailemme usein seurapiirirakoistamme. Pidättäväisestä rakosta on etua esimerkiksi lentomatkoilla. ”Ja palvelutaloissa” – lisäävät asukkaat, jotka kertovat joutuvansa odottamaan apua jopa tunteja. 

Keski-ikäinen nainen kertoo: ”Ei minulla aiemmin ollut mitään virtsanpidätysongelmia, mutta kun muutin palvelutaloon, minulle laitettiin vaipat. Henkilökunnan mukaan kyse oli varotoimesta. En haluaisi, että kroonikot näkyvät kauniiden vaatteideni alta.” Olemme kohdanneet ja neuvoneet työssämme lakimiehenä ja järjestöasiantuntijana useita asumispalvelujen käyttäjiä. Monet ovat kertoneet samaa. Vaikka wc-avustuksia priorisoidaan, avun tarvitsijoita on liikaa suhteessa työntekijäresursseihin. Kesää kohti kärjistyvä työvoimapula tuskin helpottaa tilannetta.  

 Jotkut palvelunkäyttäjät ovat löytäneet ratkaisun elimistönsä kuivattamisesta: ”Juon vettä vain sellaisina päivinä, jolloin tiedän, että apua on varmasti saatavissa. Hedelmiä tai kasviksia en voi syödä”, kertoo juuri itsenäistynyt nuori nainen. 

Välinpitämättömyys avuntarvetta kohtaan on ihmisoikeusloukkaus 

”Ollapa kaikilla ihmisarvoinen elämä”, huokaamme me – kaksi vammaisalan asiantuntijaa. Vaan toimintatavat eivät huokailemalla muutu. Täytyy ryhtyä vessavallankumoukseen! 

Ensiksi: Välinpitämättömyys avuntarvetta kohtaan esimerkiksi intiimitoimissa wc-asioissa on tunnistamaton ihmisoikeusloukkaus. Tulisi ymmärtää, että tahattomasti tai tahallisesti oman aseman väärinkäyttö, avun tai hoidon laiminlyönti rikkoo syvästi vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta omaan koskemattomuuteen. Samalla se osoittaa välinpitämättömyyttä apua tarvitsevan terveyttä ja tarpeita kohtaan. Kyseessä on tunnistamaton väkivallan ja rakenteellisen syrjinnän muoto. Asia ei ole pieni. Myös tutkimuksissa on havaittu, että vammaisilla naisilla on muita korkeampi riski joutua sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi. Vähättelylle tulee tehdä loppu! 

Toiseksi: Sinulla vammainen nainen on oikeus omaan kehoosi ja sen toimintoihin. Sinulla on oikeus käydä pissalla, saada apua hygienian hoitoon ja huolehtia naisterveydestäsi. Sinun ei tarvitse alistua uhrin asemaan tai kokea häpeää ja syyllisyyttä omien tarpeidesi esiintuomisesta. Saat vaatia oikeuksiasi ilman, että sinua leimataan vaikeaksi. 

Kolmanneksi: Wc:ssä avustaminen voi parhaimmillaan olla yhtä palkitsevaa kuin avustaminen konsertissa tai elokuvissa. Syvällisimmät jutut ovat usein pöntöltä lähtöisin. 

Valta omasta pissaamisesta ulottuu omanarvontuntoon ja identiteettiin. Ei ole ihan sama miltä näytämme tai tuoksumme tai millaisina haluamme tulla esiin. Myös silloin, kun vammaan tai sairauteen liittyy virtsankarkailun tai suolen toiminnan haasteita, tulee apua saada oikea-aikaisesti. 

Blogissa esiintyvät vammaisten naisten sitaatit perustuvat luottamuksellisiin keskusteluihin. Tästä syystä henkilöiden nimiä ei mainita. 

Kirjoittajat: 

Milla Ilonen, järjestöasiantuntija, Invalidiliitto 

Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto