Invalidiliiton blogeissa

Kyllä sen täytyy nyt järjestyä, että saamme vaimon kanssa paikan sinne vanhustentaloon, vanha mies melkein huusi ja jatkoi kertoen millainen paikka olisi hänen mielestään heille sopiva.

Lainaan kuulemaani lentävää lausetta: ”Vammaiset eivät ole mitään sukupuolettomia puutarhatonttuja”. Vammaisetkin ovat miehiä, naisia tai jotain siltä väliltä niin kuin muutkin. Vammaisillakin on oikeus rakastua, tuntea vastarakkautta, perustaa perhe ja saada lapsia oman valintansa mukaan.

Vammaisten naisten karu tilanne käy ilmi vammaisten naisten kokemuksista.

YK:n vammaissopimus tuli Suomessa voimaan kesällä 2016. Sopimuksen voimaantuloa odotettiin pitkään ja hartaasti.

Suomessa olemme samoilla linjoilla muun Euroopan kanssa vammaisten ja osatyökykyisten ihmisten työllistämisessä. Painimme samojen haasteiden parissa ja keinot haasteiden ratkaisemisessa ovat hyvin samantapaisia.

Vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä intiimioikeuksista on vaiettu pitkään. Vammaisten ihmisten seksuaalisuutta vähätellään ja se jätetään usein huomiotta.

Itsemääräämisoikeus, itsenäisyys ja yhdenvertaisuus puhuttavat vammaisia ihmisiä ja heidän omaisiaan. Monella on perusteltu huoli siitä, toteutuvatko nämä hienot periaatteet omalla tai tutun läheisen kohdalla palvelurakenteen muuttuessa ja tehokkuusajattelun vallatessa jalansijaa.

Millä perusteilla valitsemme palvelut, joita käytämme, kaupat, joissa asioimme ja verkkosivut, joilla vierailemme? Voimmeko itse aidosti vaikuttaa näihin valintoihin, vai ohjaavatko ympäristötekijät tai esimerkiksi palveluiden laatu ja erityisesti sen puute valintojamme? Entä kuinka yhdenvertaisia olemme näiden valintojemme äärellä?

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Näin todetaan Suomen perustuslaissa. Suomalainen yhteiskunta on yksi tasa-arvoisimmista maista ja meillä on myös kansainvälisesti verrattuna esimerkillinen vammaispalvelulainsäädäntö.

Opin lukemaan neljävuotiaana. Tuskin olisin uskonut, jos joku olisi silloin kertonut, että tulen saamaan aikuisena palkkaa puolueiden vaaliohjelmien lukemisesta. Tässä sitä kuitenkin ollaan - mielenkiinnolla tartuin tälläkin kertaa ohjelmateksteihin ja luin ne vammaispoliittisten silmälasien läpi.