Olen täysin työkykyinen siinä mitä teen

27.2.2019
25-vuotias espoolainen Sanni Virta opiskelee Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikkia ja tekee siellä nyt maisteriopintojaan.

Hän soittaa konserttikanteletta, säveltää omia biisejään, laulaa ja keikkailee eri kokoonpanoilla. Vuonna 2017 ilmestyi artistin nimeä kantava esikoislevy. 

Vaaleahiuksinen Sanni Virta katsoo kameraan kesäisessä kuvassa.


Virta elää musikaalisen nuoren naisen unelmaa. Kuinka moni voi sanoa, että harrastuksesta on tullut ammatti?

 - Minua ärsyttää termi osatyökykyinen, mikä helposti liitetään vammaisiin ihmisiin. Olen täysin työkykyinen siinä mitä teen, nainen puuskahtaa. 

Instrumentti valikoitui jo 4-vuotiaana, jolloin hän sai ensimmäisen oman kanteleen. Muskarin ohjaaja on taltioinut lahjakkaan tytön omia sävellyksiä jo aivan alkutaipaleelta, eikä ideoiden tulva ole ehtynyt tähän päivään mennessä. Virta työstää tällä hetkellä uusia sävellyksiä duonsa tulevalle levylle ja keikkailee samalla debyyttialbuminsa puitteissa.

- Musiikki on minulle ennen kaikkea tunnetta. Vanhoista sävellyksistä voin helposti tunnistaa asiat ja tunteet, joita olen silloin käynyt läpi, Virta kuvailee musiikin merkitystä itselleen.  

Nuori nainen on luovuutta pursuileva artisti, joka sairastaa harvinaisiin sairauksiin luokiteltavaa, piilevästi periytyvää luuston ja nivelten sairautta, joka aiheuttaa lyhytkasvuisuutta (diastrofinen dysplasia). 

Taiteessa ei erotella artisteja vammaisiin tai vammattomiin, vaan kaikki toimivat omista lähtökohdistaan käsin. Suorituksia ei arvostella samaan tapaan kuin urheilussa, vaikka toki musiikissakin tekniikalla on merkitystä ja taitoja mitellään erilaisissa kilpailuissa, joissa Virtakin on menestynyt. Tärkeintä on kuitenkin omat kokemukset ja niiden ilmentäminen taiteen keinoin. 

- Minulle tärkeintä yhdenvertaisuustyötä on se, että saan esiintyä ja ilmaista itseäni artistina, omien kykyjeni mukaan. 

Rakenteellinen ja asenteellinen esteettömyys

Suurilla keikkalavoilla esiintyminen ja painavan instrumentin kanssa pärjääminen eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyys. 

Keikkapaikat eivät aina ole optimaalisia pienikokoisen ihmisen näkövinkkelistä katsottuna.  Takahuoneisiin täytyy usein kulkea pitkien portaikkojen kautta, mikä ei välttämättä ole lyhytkasvuiselle fyysisesti mahdollista - tai ainakin se on hankalaa. Myös soittotuolit on suunniteltu pitkille ihmisille. 

- Yleisöön voi kyllä saapua esteettömästi, mutta artistin liikuntarajoitteita ei ole huomioitu lainkaan, Virta ihmettelee. 

Virta toivookin, että yleisiä tiloja suunniteltaessa hyödynnettäisiin kokemusasiantuntijoita, jotka voisivat lisätä ymmärrystä hyvinkin konkreettisella tasolla.
 
- On hienoa, että rakennetaan hissi, mutta jos sen painikkeita ei yletä painamaan, niin hyvä tarkoitus ei täysin toteudu.

Rakenteellisen esteettömyyden lisäksi esiintyy myös asenteellista syrjimistä. 

- Joskus on käynyt niin, että minun ohi puhutaan. Jos paikalla on pitkä ihminen, niin kysymykset osoitetaan hänelle eikä minulle. Tuntuu, että omia kykyjään joutuu todistelemaan enemmän kuin muut. 

Toisaalta epäilykset saavat yrittämään enemmän ja tähtäämään korkeammalle, mutta Virta toivoo kuitenkin kohtaamisiin enemmän tilannetajua.

- Kohtaa vammainen kuin kuka tahansa. Ei tarvitse kohdella mitenkään erityisesti, hän neuvoo.   

Nuoren naisen unelmia

Säveltämisestä ja kirjoittamisesta nauttiva artisti toivoo, että saa jatkossakin työskennellä rakastamiensa asioiden parissa ja toteuttaa itseään työnsä kautta. Musiikin tekemisen ja esiintymisen lisäksi hän toimii Kantele-lehden päätoimittajana. 
 
- Toivon, että kaikilla olisi mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan.

Unelmia ja tavoitteita aktiivisella naisella tuntuu riittävän. Ennemmin ihmetyttää, miten aika riittää kaikkeen tähän: opiskeluun, työhön, säveltämiseen, keikkailuun, liikuntaan ja ystävien kanssa hengailuun, mikä on nuorelle naiselle hyvin tärkeää. Tulevaisuuden suhteen hän on kunnianhimoinen ja samaan aikaan uteliaan toiveikas.

- Haaveilen kliseisen tavallisista asioista. Ehkä vieno toive olisi, että joskus saisin myös oman perheen. Jos vaan saisi olla onnellinen ja pysyisi terveenä. Sitä toivon. 

Teksti: Katja Kuusenmäki
Kuva:  Jimmy Träskelin

Kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää vietetään torstaina 28. helmikuuta. Invalidiliitto ja Invalidiliiton Harvinaiset-yksikkö haluavat nostaa päivän ja koko viikon aikana esille harvinaisia sairauksia, mutta erityisesti myös vertaistuen merkitystä ihmiselle, jolla on diagnosoitu harvinainen sairaus. Lue lisää Invalidiliiton kotisivuilta>>

Jaa sosiaalisessa mediassa