Liikkumisen tuessa tarvitaan monipuolisia palvelun toteuttamistapoja

Liikkumisen tuki uudessa vammaispalvelulaissa

Vuoden 2025 alussa voimaan tulleen vammaispalvelulain (675/2023) mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Uudessa vammaispalvelulaissa on nimetty aiempaa monimuotoisempia tapoja järjestää liikkumisen tuki, vaikka myös vanha vammaispalvelulaki mahdollisti palvelun toteuttamisen yksilöllisesti.

Vammaispalvelulain mukaan liikkumisen tuki voidaan toteuttaa kuljetuspalveluna, henkilökohtaisen avun keinoin, saattajan avulla, antamalla taloudellisena tukena asiakkaan käyttöön auto tai muu hänelle soveltuva kulkuneuvo tai myöntämällä auton tai muun kulkuneuvon hankintaan taloudellista tukea. Palvelu voidaan toteuttaa myös muulla soveltuvalla tavalla tai eri vaihtoehtojen yhdistelmänä. Hyvinvointialueilla on oltava käytössä vähintään kuljetuspalvelu, henkilökohtainen apu ja saattajan avulla toteutettava liikkumisen tuki.

Muita liikkumisen tuen yksilöllisiä toteuttamistapoja ovat muun muassa henkilökohtainen budjetointi eli palvelun järjestäminen euro- ja kilometrikukkarolla, erilaiset erillisoikeudet kuten vakiotaksioikeus tai yksinmatkustusoikeus sekä käytettävissä olevien matkojen jaksottaminen pidemmälle aikavälille kuin kuukausikohtaisesti.

Osallisuusbarometrin tuloksia liikkumisen tuesta

Invalidiliiton vuoden 2025 osallisuusbarometrissa kysyttiin muiden teemojen ohella vammaispalvelulain mukaisten liikkumisen tuen palvelujen käytöstä. Osallisuusbarometriin vastasi yhteensä 1624 henkilöä, joista 46 prosenttia käytti liikkumisen tuen palveluja. Uuden vammaispalvelulain mukaisia palveluja käytti 234 vastaajaa ja aiemman vammaispalvelulain mukaisia palveluja 501 vastaajaa.

Liikkumisen tuen palveluista selkeästi yleisimmin käytettiin kuljetuspalvelua. Uuden lain mukaisia palveluja käyttävistä 95 prosenttia ja vanhan lain mukaisia palveluja käyttävistä 92 prosenttia vastasi käyttävänsä kuljetuspalvelua. Saattajan avulla kuljetuspalvelua käytti noin neljännes uuden ja vanhan lain mukaisia liikkumisen tuen palveluja käyttävistä. Liikkumisen tukea henkilökohtaisen avustajan kanssa käytti kolmannes uuden lain mukaisia palveluja käyttävistä.

Taloudellista tukea auton hankintaan oli saanut 9 prosenttia uuden ja 13 prosenttia vanhan lain mukaisia liikkumisen tuen palveluja käyttävistä. Yli puolet vastaajista, jotka kokivat tarvitsevansa auton hankintatukea tai auton apuvälineitä, ei ollut niitä saanut. Hyvinvointialueelta auton käyttöönsä vastasi saaneensa vain muutama vastaaja.

Osalla vastaajista oli käytössä yksilöllisiä kuljetuspalvelun toteuttamistapoja. Vakiotaksioikeus oli hieman alle kolmanneksella (31 %) kuljetuspalveluja käyttävistä vastaajista. Matkojen jaksottamista vastasi hyödyntävänsä 19 prosenttia ja henkilökohtaista budjetointia alle 3 prosenttia uuden lain mukaisia liikkumisen tuen palveluja käyttävistä. Lähes puolet (47 %) ei osannut sanoa, onko heillä käytössä jaksottamista tai henkilökohtaista budjetointia tai etteivät ne ole käytössä omalla hyvinvointialueella.

Haastattelututkimuksen tuloksia kuljetuspalvelusta

Invalidiliiton Kustannusvaikuttavuus vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalveluissa -osatutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia kokemuksia vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun käyttäjillä on palvelun toimivuudesta. Haastatteluihin osallistui 30 kuljetuspalvelun käyttäjää Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta.

Tutkimuksessa korostui yksilöllisesti sopivan kuljetuspalvelun tärkeys. Erityisesti vakiotaksioikeuden saaneet kertoivat, että matkat sujuvat luotettavasti ja aikataulut pitävät, kun he voivat käyttää tuttua palveluntuottajaa. Kuljetuspalvelun toteuttamistavoissa nousi esiin myös muita joustavuutta lisääviä ratkaisuja.

Yhtenä esimerkkinä oli henkilökohtainen budjetointi, joka mahdollisti kuljetuspalvelun joustavan käytön. Henkilökohtaisessa budjetoinnissa palvelun käyttäjälle määritellään tietylle ajanjaksolle käytettävissä oleva euromäärä tai kilometrimäärä. Palvelun käyttäjä voi itse budjetin rajoissa päättää, minkä verran matkoja tekee ja kuinka pitkiä ne ovat eli kuljetuspalvelun käyttöä eivät sääntele matkamäärään tai matkustusalueeseen liittyvät rajat.

Toinen esimerkki joustavasta toteutustavasta oli matkojen jaksottaminen pidemmälle aikavälille kuin kuukaudelle. Yleensä kuljetuspalvelu myönnetään 18 yhdensuuntaisena matkana kuukaudessa, mutta matkat voidaan jakaa esimerkiksi koko vuoden ajalle. Tällöin palvelun käyttäjällä voisi olla käytössään esimerkiksi 216 matkaa vuodessa, ja hän voi käyttää ne haluaminaan ajankohtina. Tämä on erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa kuljetuspalvelun tarve vaihtelee vuodenajan mukaan: talvella matkoja saatetaan sääolosuhteiden takia tarvita enemmän kuin kesällä.

Monipuoliset liikkumisen tuen toteuttamistavat tukevat osallisuutta

Hyvinvointialueilla on tärkeää tarjota useita erilaisia tapoja toteuttaa liikkumisen tuki. Kun vaihtoehtoja on monia, palvelut voidaan järjestää kunkin asiakkaan tarpeisiin sopivalla tavalla. Sen lisäksi, että taksikyydein toteutettava kuljetuspalvelu voidaan järjestää monin tavoin, myös muita liikkumisen tuen muotoja, kuten auton hankintatukea tai leasing-autoja voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin. Yksilöllisesti räätälöity liikkumisen tuki vahvistaa osallisuutta, koska se mahdollistaa liikkumisen omien tarpeiden mukaisesti.

Oona Lipponen, projektitutkija          Johanna Lehtiö, projektitutkija

Lue lisää

Lehtiö, Johanna & Hiekkala, Sinikka (2026) Osallisuusbarometri 2025. Invalidiliiton julkaisuja R34.

Lipponen, Oona & Hiekkala, Sinikka (2026) Liikkumisen tukea ja esteitä: vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun toimivuus vammaisten ihmisten kokemuksissa. Invalidiliiton julkaisuja R33.