STM:n sosiaalihuollon uudistamistyöryhmän työskentelylle oli asetettu tavoite säästää 100 miljoonaa euroa sosiaalipalveluista. Vammaispalvelut ja lastensuojelu oli rajattu tämän ulkopuolelle. Kuitenkin loppuraportissa kävi ilmi, että ehdotetut rajaukset koskettaisivat sekä lastensuojelun, että vammaispalveluiden piirissä olevia myös fyysisesti vammaisia ja toimintaesteisiä lapsia, nuoria ja heidän perheitään.
Säästötoimia on haettu keventämällä yksityiskohtaisia palvelujen sisältöjä ja niitä koskevaa sääntelyä. Työryhmä ehdotti siirrettäväksi lastensuojelulaista sosiaalihuoltolakiin lastensuojelun avohuollon tukitoimet ja jälkihuollon. Loppuraportissa ehdotetaan myös, että sosiaalihuoltolain 14 §:n mukaisia palveluita yhdistetään ja yksityiskohtaista sääntelyä puretaan. Esimerkiksi oikeus lapsiperheen kotipalveluun kumottaisiin.
”Tämä heikentäisi sosiaalihuollon asiakkaiden, esimerkiksi fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten lasten perheiden saamia palveluja ja niihin liittyviä oikeuksia”, toteaa Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Ylva Krokfors.
Pelko siitä, että hyvinvointialueiden tiukassa taloustilanteessa vammaisten ihmisten elämän kannalta välttämättömiä palveluita vähennetään, tai osaa niistä ei enää järjestettäisi, koska laki ei sitä edellyttäisi, on todellinen − sitä tapahtuu jo hyvinvointialueilla.
Sosiaalihuollon erityiseen järjestämisvastuuseen kuuluvina subjektiivisina oikeuksina turvatuissa palveluissa − kuten vammaispalvelulain mukaisten palvelujen asiakasprosessissa ja päätöksenteossa − sovelletaan sosiaalihuollon menettelysäännöksiä. Siksi raportissa esitellyt leikkaukset voivat kohdistua suoraan fyysisesti vammaisiin ja toimintaesteisiin lapsiin ja nuoriin.
Asiakassuunnitelman laatimisen velvoittavuutta ehdotetaan kevennettäväksi, vaikka sen merkitys uudessa vammaispalvelulaissa on korostunut vammaisen ihmisen palvelut ja tuet yhteen kokoavana suunnitelmana. On ristiriitaista, että työryhmä samaan aikaan ehdottaa palvelutarpeen arviointien ja asiakassuunnitelmien teon vähentämistä ja toisaalta korostaa asiakaskohtaisten palvelujen vaikuttavuuden arvioinnin lisäämistä. Asiakassuunnitelma on keskeinen osa vaikuttavuuden arviointiin tarvittavaa materiaalia.
Yhteisessä muistiossa ehdotetaan muun muassa palvelujen tutkimusperustaista kehittämistä yli hallituskausien ja puoluerajojen. Palveluvalikoiman tulee olla selkeä, eikä palveluiden saaminen saa riippua hyvinvointialueen resursseista.
Invalidiliitto pitää tärkeänä, että osana jatkovalmistelua arvioidaan sosiaalihuoltolakiin esitettävien muutosten yhteensopivuus paitsi vammaispalvelulain, myös YK:n vammaissopimuksen ja yhdenvertaisuuslain sääntelyssä. Esimerkkinä tästä viranomaisen velvollisuus käyttää positiivista erityiskohtelua ja kohtuullisia mukautuksia yhdenvertaisuuden tosiasialliseksi edistämiseksi.