Blogit

Jälleen on perjantai, viikonpäivistä odotetuin! Ajelen autollani kohti esteetöntä lämminvesiallasta, johon pystyn siirtymään yksityisyyteni säilyttäen. Kansaneläkelaitos arvostaa työkykyäni myöntämällä säännöllistä allasterapiaa tarvitsemani määrän. Onneksi en ole joutunut pitkiin valitusprosesseihin välttämättömien palveluideni puolesta. Miten kävikään uuden kuntoutuspäätöksen saapuessa?

Esteettömyys: se välttämätön paha vai elinkaariajattelun kulmakivi, jolla mahdollistetaan yhdenvertainen maailma. Helposti mieleen hiipii näkökulma, että esteettömyyden huomioiminen olisi kallista, mutta onko todella? Mitä jos laadukkaalla ja asiantuntevalla suunnittelulla saataisiinkin toimivia ja kaikille sopivia rakennuksia ja ympäristöjä? Mitä jos esteettömyys huomioimalla saataisiin aikaan säästöjä yhteiskunnassa ja mahdollistettaisiin eri tavoin liikkuvien ihmisten osallistuminen ja työssäkäynti?

Tällä viikolla vietetään Vanhustenviikkoa. Tässä blogissani nostan esille ikääntyneet vammaiset ihmiset ja sen, miten vähän heidän arjestaan, elämästään, kokemuksistaan on vielä tutkimustietoa. Vammaistutkimuksessa ja ikääntyneiden tutkimuksessa on yhteisiä kysymyksiä ja yhteistä osaamista, jota tulisi hyödyntää tutkimuksessa nykyistä paremmin. Olisi myös tärkeää saada ikääntyneet vammaiset ihmiset mukaan koko tutkimusprosessiin.

Kansalaistoimintatahto voi Suomessa hyvin. Tutkimukset ja arkihavainnot kertovat, että yhdistysaktiivisuus ja halu tehdä yhdessä on vahvaa. Yhdistysaktiivisuuden rinnalle on tullut myös vapaamuotoista kansalaistoimintaa, joka näkyy ravintolapäivinä, siivouspäivinä ja somen kautta käynnistyvänä liikehdintänä.

Koronaviruksen ikeen alla on eletty nyt jo yli vuosi ja se vaikuttaa edelleen kaikkeen tekemiseeni niin työssä kuin vapaa-ajalla. Näin jälkeenpäin olen moneen kertaan ajatellut, että onneksi kukaan meistä ei vielä keväällä 2020 aavistanut, kuinka voimakkaasti korona edelleen määrittelee elämää syksyllä 2021.

Pakastitko mansikoita? Minä laitoin pari makoisaa rasiaa pakkaseen talven varalle. Samalla tuumasin, mitä voisimme sosiaalialan ammattilaisina tai päättäjinä oppia torimyyjiltä.

Yli 200 avustajakoiran käyttäjää on viimeisen 25 vuoden aikana saanut tarvitsemaansa apua arjen haasteisiin Invalidiliiton luovuttamalta avustajakoiralta. Kuinka käy jatkossa? Viime vuoden aikana eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi avustajakoirien olevan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä, jolloin vastuu niistä kuuluu julkiselle terveydenhuollolle, eli sairaanhoitopiireille, ja jatkossa maakuntien hallinnoimille hyvinvointialueille.

Miten saisimme lisättyä työnantajien tietoutta erilaisista työllistymisen muodoista, joilla voidaan edistää vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työelämään osallistumista? Tätä olemme miettineet yhdessä Lihastautiliiton, Neuroliiton ja Work Pilots Oy:n kanssa. Miten saisimme enemmän konkreettista tietoa työnantajille keikkatyön mahdollisuuksista? Miten yritykset, järjestöt ja julkinen sektori voisivat toteuttaa yhteiskunnallista vastuutaan työllistäessään keikkatyöntekijöitä digialustan kautta?

Invalidiliiton käytävällä parveilee. Seinillä on erivärisiä papereita ja ihmiset kirjoittavat niihin samalla toistensa kanssa keskustellen. Ollaan totisia ja nauretaan. Mitä oikein on menossa?

Paras pysäköintipaikka sijaitsee lähellä rakennuksen sisäänkäyntiä. Se houkuttelee autoilijaa, sillä ostokset saa tuotua helposti ja nopeasti kaupasta autoon. Paras pysäköintipaikka on mitoitukseltaan väljä, jolloin siihen on helppo pysäköidä, ja auton ympärillä on tilaa liikkua. Paras pysäköintipaikka on esteetön autopaikka - ja se on parhaassa mahdollisessa käytössä silloin, kun siihen pysäköi henkilö, joka tarvitsee sitä ja on siihen oikeutettu.