Oulussa keskusteltiin vammaisten henkilöiden työllistymisestä kirkkoon

Kirkkohallituksen saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen johti paneelikeskustelua ja kartoitti millaisia esteitä vammainen henkilö voi kohdata seurakunnan työtehtävissä. Olen yhdeltä koulutukseltani sosionomi/diakoni YAMK ja siksi osallistuminen kirkkopäivien paneelikeskusteluun, jossa mietittiin kirkkoa vammaisten henkilöiden työpaikkana, oli mielenkiintoista. Ajattelen, että kirkossa on paljon vammaisille henkilöille sopivia työtehtäviä, eikä kaikkien työtehtävien tarvitse olla fyysistä toimintakykyä vaativia työtehtäviä, kuten esimerkiksi kiinteistön hoitoa tai hautausmaalla työskentelyä.  

Vammaisille henkilöille sopivia työtehtäviä voi hyvin etsiä esimerkiksi kartoittamalla nykyisiä työnsisältöjä ja räätälöidä niistä sopiva työ, vaikka fyysisesti vammaiselle henkilölle soveltuvaksi. Olen itse tehnyt kirkkoon kuuluvan harjoittelun mm. suunnittelemalla erilaisia tapahtumia ja leirejä yhdessä kirkon lasten- ja nuorisotyönohjaajien kanssa. Diakoniatyöstä voi myös löytää tehtäviä, joiden tekemiseen työntekijän fyysiset ominaisuudet eivät vaikuta.  

Positiivinen erityiskohtelu esille jo rekrytointivaiheessa  

Kirkkopäivien paneelikeskustelun johdannossa hiippakuntasihteeri Matti Laurila ja pappi Antti Björklund kertoivat, että fyysinen- tai aistivamma ei ole vaikeuttanut työn tekemistä. Omasta rohkeudesta on kiinni, että uskaltautuu mukavuusalueen ulkopuolelle, hakeutuu kirkkoon töihin ja tekee työnsä riittävän hyvin. Kohtuullisten mukautusten mahdollistaminen ja toteuttaminen kirkon työtehtävissä näkyy vielä varsin vähän. Samoin kirkon rekrytointi-ilmoituksissa ei vielä nouse esille, että hakijoiksi toivotaan kirkon olemassa olevien vaatimusten lisäksi mahdollisimman monipuolisia hakijoita. Tämä positiivinen erityiskohtelu jo rekrytointivaiheessa voisi edistää kirkon mahdollisuutta työllistää vammaisia henkilöitä. 

Kirkolla on monia keinoja edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä 

Nostin kirkkopäivien paneelikeskustelussa esille myös julkiset hankinnat, joiden avulla voi edistää vammaisten henkilöiden työllisyyttä. Kirkko tekee paljon hankintoja ja tällä hetkellä on mahdollisuus varata hankintoja mm. työkeskuksille. Mielestäni yhdeksi palveluntuottajan valintakriteeriksi voisi ottaa sosiaaliset perusteet. Tämä voisi tapahtua niin, että palveluja tuottava yritys ottaisi erityisen tarpeen tuen piirissä olevia opiskelijoita suorittamaan opintoihin liittyviä harjoitteluja. Tämä mahdollistaisi nuoren pääsyn opintoihin liittyviin harjoitteluihin ja näin edistäisi myös vammaisten opiskelijoiden mahdollisuutta valmistua opinnoista sovituissa aikatauluissa. Julkiset hankinnat voisi pilkkoa myös pienempiin osiin ja ilmoittaa niistä hyvissä ajoin etukäteen. Näin myös vammaiset yrittäjät pystyvät osallistumaan ja valmistautumaan tarjouksen antamiseen. 

Muita tukimuotoja työnantajalle, joiden avulla kirkko voisi edistää vammaisten henkilöiden työllisyyttä ovat muun muassa palkkatuki sekä työolosuhteiden järjestelytuki. Kirkko voi myös tarjota työkokeilupaikkaa vammaiselle tai osatyökykyiselle henkilölle. Työntekijän on mahdollista saada tarvittaessa viittomakielen tulkkaus tai henkilökohtainen apu työhön. 

Paneelikeskustelun lopuksi ehdotin, että kirkko voisi palkata työkykykoordinaattorin edistämään vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työllistymistä ja työelämässä pysymistä. 

Kirkkohallituksen järjestämä paneelikeskustelu pidettiin Oulun kirkkopäivillä toukokuussa.  "Kirkko vammaisen henkilön työpaikkana" -aihe herätti keskustelua yleisön joukossa, joten sitä on hyvä jatkaa kirkon sisällä eri organisaatioissa. Paneelikeskustelussa oli mukana myös Anni Kyröläinen Riesa Consultative Oy:stä, Kati Koskinen Helsingin seurakuntayhtymästä ja Simo Klem Kehitysvammaliitosta.