Vammaisiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on puututtava tiukemmin

Mitkä ovat tyypillisimpiä tilanteita, joissa vammaiset henkilöt ja erityisesti vammaiset naiset kohtaavat väkivaltaa?

Vammaiset naiset kohtaavat väkivallan uhkaa moninkertaisesti vammattomiin naisiin verrattuna. Tämä on erittäin huolestuttavaa siitä näkökulmasta, että Suomi on EU:n vaarallisin maa naisille. Tutkimusta vammaisten tyttöjen ja naisten kohtaamasta väkivallasta on tehty liian vähän, mutta tehtyjen tutkimusten ja analyysien mukaan vammaisilla naisilla on noin 2–4 kertaa suurempi uhka kohdata väkivaltaa. Yhteisön sisältä löytyy myös erityisiä haavoittuvuuksia, esimerkiksi kehitysvammaisten tyttöjen ja naisten uhka kohdata seksuaalista väkivaltaa on arvioitu 4–10 kertaa suuremmaksi kuin vammattomilla naisilla. 

Kohdatusta väkivallasta tiedetään se, että se on luonteeltaan yleisimmin lähisuhdeväkivaltaa. Tämä tarkoittaa, että väkivallan tekijä on yleisimmin henkilö, josta väkivallan uhri on jollakin tavalla riippuvainen. Vammaisten henkilöiden kohtaamaa väkivaltaa käsittelevässä tutkimuksessa saatiin selvitys siitä, että väkivallan tekijä on useimmiten entinen tai nykyinen puoliso.

Poliisiammattikorkeakoulun tilastojen mukaan vammaisiin kohdistuvien viharikosten määrä nousi kolmanneksella vuonna 2024 (175 kpl) edelliseen vuoteen verrattuna. Poliisiammattikorkeakoulun mukaan tämä heijastelee yhteiskunnan polarisaatiota, että haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt joutuvat helpommin rikosten uhreiksi. Viharikoksella tarkoitetaan sitä, että rikoksentekijän vaikutin tekoon liittyy rikoksen uhrin ominaisuuteen kuten vammaisuuteen.

Mitä tulisi erityisesti huomioida, kun puhutaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kohtaamasta väkivallasta?

Vammaisiin ihmisiin kohdistuva rikollisuus on usein ns. piilorikollisuutta, koska vammaiset ihmiset voivat olla riippuvaisia tekijästä. Väkivallan tekijä saattaa olla ihminen, joka auttaa uhria päivittäisissä toimissaan, jolloin kynnys tehdä rikosilmoitus on korkea ja pelko tulevaisuudesta voi estää ilmoituksen tekemisen. 

Vammaisiin henkilöihin kohdistuvassa väkivallassa on myös erityispiirteitä, jotka on hyvä tunnistaa. Erityispiirteenä väkivalta saattaa kohdistua esimerkiksi apuvälineeseen, näyttäytyä lääkityksen manipulointina tai apuun ja hoivaan kohdistuvana laiminlyöntinä.

Tietoisuuden lisääminen vammaisuuteen kohdistuvien rikosten erityispiirteistä auttaa tunnistamaan näitä tilanteita. Vammaisiin tyttöihin ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen erityispiirteistä on koulutettava systemaattisesti niitä ammattilaisia, jotka kohtaavat työssään väkivaltaa kokeneita. 

Tutkimuksissa on todettu, että vammaisten henkilöiden luottamus viranomaisia kohtaan on alhaisempaa muuhun väestöön verrattuna. Tämä epäluottamus johtaa esimerkiksi siihen, että vain noin neljäsosa väkivaltaa kohdanneista vammaisista naisista on ilmoittanut siitä viranomaisille. Epäluottamus kohdistuu moneen kohtaan prosessia: ei uskota viranomaisten kuuntelevan ja uskovan vammaisen naisen kertomaa, kertomaa vähätellään viranomaisen toimesta, ei uskota ilmoituksien etenevän prosessissa tai johtavan mihinkään toimenpiteisiin. Luottamusta on rakennettava johdonmukaisesti, tästä yksi osa toteutuu väkivaltaa työssään kohtaavia kouluttamalla.

Mitä keinoja olisi ennaltaehkäistä ja puuttua aikaisemmin vammaisten ihmisten kokemaan väkivaltaan?

Invalidiliitto on ehdottanut, että rikoslakiin lisättäisiin kattava viharikostunnusmerkistö, koska tällä hetkellä viharikoksesta ei ole omaa tunnusmerkistöä, mutta rikoksen motiivi voi kuitenkin ankaroittaa rangaistusta. Tämä kuitenkin edellyttäisi poliisin selvittävän esitutkinnassa rikoksen motiivin entistä tarkemmin, koska motiivi voi jäädä piiloon vammaisen henkilön kohdalla.

THL:n kouluterveyskyselyistä käy ilmi, että vammaiset pojat kokevat fyysistä väkivaltaa muita nuoria enemmän, kun taas vammaisia tyttöjä häiritään seksuaalisesti muita nuoria enemmän. Tämä on iso ongelma, koska vammaiset nuoret kokevat, etteivät he saa apua tai tukea oppilasterveydenhuollosta. Asenneilmapiiri vaatii muutosta ja koulukiusaamista pitäisi käsitellä kouluväkivaltana myös mediassa ja nostaa esiin vammaisten nuorten kohtaama kouluväkivalta ja syrjintä.

Vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi on myös pyrittävä varmistamaan, että vammaiset tytöt ja naiset saavat tarvittavaa tietotaitoa väkivallasta, siltä suojautumiselta, väkivallan eri muodoista ja vammaisiin naisiin kohdistuvan väkivallan erityispiirteistä. Tämä voidaan saavuttaa lisäämällä koulumateriaaleihin tietoa vammaisten seksuaalioikeuksista, vammaiserityisestä väkivallasta ja siltä suojautumiselta. Vammaisten naisten omien yhteisöiden järjestämien väkivaltaan ja siltä suojautumiseen liittyvien koulutusten rahoitus on turvattava. 

Kerättäessä tietoa väkivaltatapauksista, on uhreista kerättävistä tiedoista käytävä ilmi myös uhrin vammaisuus tai toimintarajoite. Kerättävän tiedon ei tarvitse sisältää terveystietoja, kuten uhrille asetettua diagnoosia, mutta väkivallan uhrin taustatietoihin lisättävä tieto uhrin vammaisuudesta lisää ymmärrystä ja statistista tietoa vammaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tällöin vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta saataisiin enemmän tietoa, jonka avulla esim. tukipalveluiden kehittäminen ja kohdentaminen helpottuisi.

Millä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä asiaan voitaisiin vaikuttaa?

Seksuaalisesta väkivallasta, esim. raiskauksesta saatavien tuomioiden pituus määräytyy edelleen syrjivästi tekopaikan mukaan, vaikka raiskauslainsäädäntö on muutettu suostumusperusteiseksi. Edelleen, jos raiskaus tapahtuu laitosolosuhteissa (esim. vammaisten asumispalveluyksiköt), on siitä saavan rangaistuksen pituus lyhyempi, kuin muualla tapahtuvissa raiskauksissa. Tämä asettaa vammaiset naiset yhä heikompaan asemaan juridisesti. Tämä pitää korjata. 

Invalidiliitto on esittänyt seksuaalirikoksiin liittyen seksuaaliseen hyväksikäytön de-kriminalisointia laitoksissa tai sairaaloissa olevien vammaisten osalta ts. lain kohdan kumoamista.

Pakottava kontrolli on Suomessa kriminalisoitava. Tarpeesta pakottavan kontrollin kriminalisoimiseksi on jo tehty selvitystyötä, ja prosessi kriminalisoimiseksi on aloitettava. Selvitystyössä ja pakottavasta kontrollista säädettäessä on otettava huomioon erilaiset risteävät haavoittuvuustekijät. Vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat vammattomia enemmän väkivaltaa, jossa on myös pakottavan kontrollin piirteitä. Vammaiset naiset ovat useasti vahvassa riippuvuussuhteessa väkivallan tekijään ja vammaisten naisten liikkumista, yhteydenpitoa, talouden hallintaa ja päätöksentekoa saatetaan kontrolloida. Pakottava kontrolli saattaa liittyä vammaisten tyttöjen ja naisten elämään hyvin nuoresta asti, jolloin kontrollia ei välttämättä tunnisteta omassa elämässä. Tällöin kohdattu väkivalta jää näkymättömiin.

Rusettia huolettaa erityisesti myös vammaisten tyttöjen ja naisten kohtaama väkivalta vammais- ja muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Rusetti on vuonna 2025 kerännyt vammaisten henkilöiden kokemuksia kuljetuspalveluissa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta. Kokemuksia häirinnästä ja väkivallasta on kerätty jo yli 70. Huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kuljetuspalveluiden käyttäjille ei ole selkeää väkivallasta ilmoittamisen väylää niin, että kohtaamastaan väkivallasta voisi ilmoittaa palvelun tarjoajalle. Tämä vaikeuttaa sitä, että palveluita voisi käyttää ilman pelkoa väkivallasta.

Minkälaista tukea ja palveluita on saatavilla väkivaltaa kokeneille?

Suomessa on monenlaisia tukipalveluita väkivaltaa kokeneille aina akuutista hädästä turvaan pääsemiselle turvakotiin järjestöjen tarjoamiin tukipalveluihin väkivaltaa kokeneille. Eri puolilla Suomea toimii esim. Seri-tukikeskuksia, jotka auttavat seksuaaliväkivallan uhreja ja Nollalinja pitää yllä 24/7 auki olevaa puhelinlinjaa, josta saa apua ja tukea. 

Haasteena on, että osa näistä apu- ja tukipalveluista ovat vammaisten tyttöjen ja naisten saavuttamattomissa. Esimerkiksi turvakoteihin tehdyt esteettömyyteen liittyvät parannukset ovat hyviä, mutteivat vielä riittäviä. Tilastokeskuksen 2021 tekemässä selvityksessä sukupuolistuneesta väkivallasta, saatiin selville, että 25 % vastaajista ilmoitti vamman haitanneen tai estäneen turvakotiin pääsyn. Osuus on laskettu kaikista vastaajista, ei vain vammaisista vastaajista. Osuuden koko kertoo merkittävistä haasteista turvakotien saavutettavuudessa. 

Teemasta löytyy lisää tietoa esim. Rusetin verkkosivujen tietopankista. Rusetti on myös tuottanut videomateriaalia väkivallasta ja siltä puolustautumisesta.

Lisätiedot

Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys – Rusetti ry 

Anni Täckman
järjestöpäällikkö
anni.tackman(@)rusettiry.fi 
p. +358 44 719 0412

Jaana Tiiri
järjestöasiantuntija
jaana.tiiri(@)rusettiry.fi 
p. +358 44 491 8191

Invalidiliitto ry

Henrik Gustafsson
juristi
henrik.gustafsson(@)invalidiliitto.fi
p. +358 44 765 0693