Apuvälineprosessin kaikkien osa-alueiden hankinnasta huoltoon tulee toimia saumattomasti. Apuvälineissä on kyse ihmisen perustoimintojen ylläpidosta ja niiden mahdollistamisesta. Ne ovat edellytys ihmisarvoiselle ja yhdenvertaiselle toimijuudelle.
Lausunnossa nostetaan vahvasti esiin myös apuvälineiden huollon, korjauksen ja kuljetuksen toimivuus. Invalidiliiton mukaan korvaava apuväline tai muu toimiva ratkaisu tulee järjestää huollon ja korjauksen ajaksi tarpeen mukaan. Erityisen vaativissa tilanteissa huolto tai korjaus tulisi järjestää välittömästi, esimerkiksi sähköisissä apuvälineissä, kuten sähköpyörätuolit ja sähköiset sängyt.
Invalidiliitto pitää tärkeänä, että luovutusperusteissa tunnistetaan paremmin erilaiset käyttöympäristöt ja yksilölliset ratkaisut. Lausunnossa pyydetään täsmentämään kaksoiskappaleen käsitettä, jotta eri tarkoituksiin tarvittavia apuvälineitä ei virheellisesti pidettäisi saman välineen päällekkäisinä kappaleina. Samoin liitto katsoo, että yksilöllisesti valmistettavien ortopedisten jalkineiden, ortoosien ja muiden apuvälineiden käyttäjien tarpeet on tunnistettava nykyistä paremmin, jos vakiomalliset ratkaisut eivät vastaa tarpeeseen. Erityisjalkineiden uusimista koskevien perusteiden tulee olla nykyistä selkeämmät, jotta tulkinta ei jää liian väljäksi hyvinvointialueilla. Invalidiliitto pitää hyvänä, että luovutusperusteissa on nostettu esille velvollisuus hankkia yksilöllisissä, perustelluissa tilanteissa tarvetta vastaava apuväline myös suorahankintana, mukaan lukien tarvittavat yksilölliset muutostyöt apuvälineeseen.
Lausunnossaan Invalidiliitto korostaa myös, että hyvinvointialueiden vastuuta apuvälinepalvelujen laadun seurannasta tulee täsmentää. Liiton mukaan seurannassa on arvioitava esimerkiksi sitä, vastaavatko sopimustuotteet asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin, kuinka pitkiä hankinta- ja huoltojonot ovat, milloin tarvitaan yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia ja miten palveluprosesseja olisi kehitettävä. Lisäksi apuvälineen omistavan tahon vastuuseen tulee lisätä velvollisuus ryhtyä korjaus- ja muutostöihin tai uuden apuvälineen hankintaan, jos käytössä oleva apuväline ei enää vastaa asiakkaan yksilöllistä tarvetta.
Liiton mukaan päivityksessä on huolehdittava ennen kaikkea siitä, että apuvälinepalvelut turvaavat aidosti vammaisten ihmisten toimintakyvyn, osallisuuden ja arjen sujuvuuden. Siksi suosituksen ja luovutusperusteiden tulee ohjata hyvinvointialueita nykyistä täsmällisemmin, jotta käytännöt eivät vaihtele kohtuuttomasti ja jotta yksilöllinen tarve tunnistetaan yhdenvertaisesti koko maassa.
"Olemme päässeet vaikuttamaan oppaan kokonaisuuteen sekä sisältöihin työryhmätyöskentelyn kautta", kertoo valmistelevassa työryhmässä Vammaisfoorumin edustajana mukana oleva Invalidiliiton juristi Elina Nieminen. "Tämä on tärkeää, jotta saadaan apuvälineitä käyttävien ja niistä riippuvaisten ihmisten tarpeet sekä apuvälineiden realistiset kehittämistarpeet esiin. Toimivat apuvälineprosessit ja apuvälineet ovat yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymys. Erityisen tärkeää on varmistaa apuvälineen toimivuus asiakkaan yksilölliseen elämäntilanteeseen ja vamman tai sairauden aiheuttamaan toimintakyvyn vajeeseen. Liian usein erityisesti vaikeimmin vammaisten kohdalla tämä ei toteudu ja apuvälineestä tuleekin elämää hankaloittava väline", kommentoi Nieminen.