Henkilökohtaisen avun osaamisalan määrittelyä tulee muuttaa siten, että se vastaa täsmällisemmin vammaispalvelulain ja YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia. Tämä on tärkeää, jotta avun käyttäjän ohjaukseen perustuva työote ja itsemääräämisoikeus toteutuvat.
Invalidiliitto onkin esittänyt, että osaamisen kuvaus tulee päivittää vastaamaan täsmällisesti vammaispalvelulain (675/2023) ja YK:n vammaiskomitean linjausten sisältöä.
Osaamisalassa on keskeistä tuoda esille henkilökohtaisen avun käyttäjien monimuotoisuus ja erilaiset elämäntilanteet ja avuntarpeet. Henkilökohtaisen avun käyttäjät eivät ole hoivapalveluiden kohteita, vaan itsenäisiä, yhdenvertaisia kansalaisia. Tärkeänä perusperiaatteena on erottaa avustaminen ja hoitotyö toisistaan. Monimuotoista vammaiskuvaa, asiakkaan kohtaamista ja näkemistä tasa-arvoisena, aktiivisena määrittäjänä ja toimijana tulisi luoda jo opiskelujen aikana.
Invalidiliitto on nostanut esiin myös konkreettisia täsmennystarpeita: fyysisten päivittäistoimintojen avustaminen, apuvälineosaaminen, terveydentilavaatimukset, yksityisyyden suojan ja kotirauhan tunteminen, kulttuurisen vuorovaikutusosaamisen vahvistaminen sekä puhetta korvaavan kommunikaation huomioiminen. Lisäksi liitto on ehdottanut saattohoidon sisällyttämistä mahdolliseksi erilliseksi osa-alueeksi.
Näiden lisäksi erityisen tärkeää on täsmentää tutkintokohtaisia terveydentilavaatimuksia. Henkilökohtaisen avustajan työ on pääsääntöisesti fyysistä avustamista, mitä toteutetaan hyvinkin erilaisissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Vammaisten ihmisten oikeuksia säätelevät muun lainsäädännön ohella erityisesti YK:n vammaisyleissopimus, vammaispalvelulaki ja yhdenvertaisuuslaki. YK:n vammaissopimus velvoittaa, että vammaiset ihmiset ja heitä edustavat järjestöt osallistetaan kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa.
Lausunto Sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinnon 2027 perusteista