Lääkinnällinen kuntoutus kuuluu kaikille iästä riippumatta – vai kuuluuko?
3.7.2025
Invalidiliitto toteutti kyselyn yli 65-vuotiaiden fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Useimmat vastaajat kokevat jääneensä vaille tarvitsemaansa lääkinnällistä kuntoutusta. Osalle vastaajista on myös epäselvää, mistä ja miten lääkinnällistä kuntoutusta haetaan ja kuinka paljon sitä voi saada.
Kelan vaativa lääkinnällinen kuntoutus päättyy viimeistään silloin, kun henkilö täyttää 65 vuotta, jonka jälkeen vastuu siirtyy hyvinvointialueille. Tämä on kyselyn tulosten perusteella selkeä nivelvaihe: alle 65-vuotiaana Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta oli saanut 64 % vastaajista, yli 65-vuotiaana lääkinnällistä kuntoutusta sai vastaajista vain 24 %. ”Terveydenhuollossa ei ole selkeää polkua lääkinnälliseen kuntoutukseen yli 65-vuotiaille vammaisille henkilöille”, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ylva Krokfors toteaa.
Valtaosa vastaajista (79 %) koki saavansa liian vähän lääkinnällistä kuntoutusta. Useat vastaajat kertoivat merkittävästä toimintakyvyn heikkenemisestä kuntoutuksen vähenemisen tai loppumisen seurauksena. Terapioiden määrä ja laatu ovat laskeneet verrattuna siihen, mitä he olivat saaneet aiemmin Kelasta. Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen loputtua moni vastaaja kokee saaneensa riittämättömän määrän fysioterapiaa.
”Lihakset surkastuvat olemattomiin. Voima katoaa käsistä ja jaloista.”
”Kivut muuttuvat sietämättömäksi ja muutenkin toimintakyky heikkenee.”
”Kykyni siirtyä pyörätuoliin heikkenee koko ajan, pian minun on jäätävä sänkyyn.”
Lääkinnällisestä kuntoutuksesta tarvitaan lisää tietoa
Vastauksista käy ilmi, että iäkkäiden fyysisesti vammaisten ihmisten lääkinnälliselle kuntoutukselle on selkeä tarve. Vastaajat olivat hyvin motivoituneita sekä omaehtoisesti että lääkinnällisen kuntoutuksen tukemana ylläpitämään toimintakykyään.
Osalle vastaajista on epäselvää, millaista ja kuinka paljon lääkinnällistä kuntoutusta voi saada, sekä mistä ja miten sitä haetaan. Monet kokevat, että kuntoutuksen hakemisesta on tehty vaikeaa. Lähes 40 % vastaajista ilmoitti, että ei ollut keskustellut lääkärin kanssa kuntoutuksesta, vaikka todetusti lääkinnällinen kuntoutus on keskeistä vammaisen ihmisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa. Useat vastaajat kertoivat kokevansa joutuneensa säästöjen kohteeksi ja unohdetuiksi. He peräänkuuluttavat toimia yksilöllisen lääkinnällisen kuntoutuksen saamisen helpottamiseksi.
”Iäkkäitä koskevassa opastyöryhmässä muotoilimme asian niin, että lääkinnällinen kuntoutus kuuluu kaikille iäkkäille, riippumatta heidän iästään ja asuinpaikastaan. Olennaista on, että hänen arvioidaan vielä hyötyvän lääkinnällisestä kuntoutuksesta”, Ylva Krokfors tiivistää.
Kyselyyn vastasi 74 henkilöä, joista suurin osa oli iältään 65–70-vuotiaita.