Raportti: äänestyspaikkojen esteettömyydestä ei tarvitse säätää lailla

”Hallitus varmistaa äänestyspaikkojen ja valtuustosalien esteettömyyden lainsäädännöllä sekä kuntien paremmalla ohjauksella ja koulutuksella. Kuljetuspalvelun piirissä oleville myönnetään oikeus äänestysmatkaan sekä poliittisessa luottamustoimessa ja ehdokkaana vaaleissa oleville tiettyyn määrään matkoja ilman, että se kuluttaa oikeutta muihin matkoihin.” (Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma, sivu 215) 

Yllä oleva kirjaus syntyi Säätytalolla hallitusohjelmaneuvotteluissa, joissa Invalidiliittokin oli kuultavana. Invalidiliitto vei puoluesihteeripöytään kolme ehdotusta: äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ja esteettömyyspuutteiden sanktiointi, kuljetuspalvelumatkojen saaminen äänestämiseen ilman että matkoja vähennetään muista liikkumistarpeista ja kotiäänestystiedottamisen vahvistaminen. 

Liiton tekemät ehdotukset etenivät hallitusohjelmaan hieman täydennettynä. Valtioneuvosto asetti parlamentaarisen työryhmän marraskuussa 2023 käsittelemään mm. tässä uutisessa esitellyt hallitusohjelmakirjaukset. Työryhmän toimikausi päättyi vuoden 2025 lopussa ja sen raportti on odotuksiin verrattuna valitettavan ohut, vaikkakin sisältää hyviä lauseita esimerkiksi YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteista.  

Suuri pettymys 

Äänestyspaikkojen ja valtuustosalien esteettömyyttä ei aiota varmistaa lainsäädännöllä, vaikka hallitusohjelmakirjaus sitä edellytti. Työryhmä vetoaa siihen, että lainsäädäntövelvoite voisi aiheuttaa kunnissa äänestyspaikkojen vähentämistä.  

”Fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen tulisi suhtautua vakavammin. On ilmeistä, että ilman velvoittavaa lainsäädäntöä ei esteettömyyspuutteita saada korjattua kattavasti. Samalla on tietysti vedottava kuntiin, jotta nämä eivät karsisi äänestyspaikkoja vaan löytäisivät ratkaisuja tehdäkseen niistä esteettömiä”, sanoo johtaja Laura Andersson Invalidiliitosta ja jatkaa: 

”Autamme mielellämme esteettömyyden edistämisessä vaikkapa asiantuntijapuheenvuoron muodossa. Hyvä työkalu on Invalidiliiton laatima äänestyspaikkojen esteettömyyden tarkistuslista, jonka oikeusministeriö lähettää kuntiin vaaliohjeiden liitteenä ja joka löytyy myös liiton verkkosivulta.” 

Työryhmän raportissa todetaan, että äänestyspaikkojen esteettömyyden tulisi toteutua täysimääräisesti YK:n vammaisyleissopimuksessa edellytetyllä tavalla. Raportissa ohjeistetaan myös, että 'Oikeusministeriö kehottaa kunnanhallituksia huolehtimaan esteettömyyden toteutumisesta ennen vaaleja kunnanhallituksille lähettämässään kirjeessä.’ 

Ministeriön ohjeistus ei kuitenkaan ole lain tasolla velvoittava. Invalidiliiton tietojen mukaan jokaisissa vaaleissa havaitaan puutteita esteettömyydessä ja pahimmillaan äänioikeus jää käyttämättä sen vuoksi. Tämän vuoksi liitto vaatii kirjausta lakiin. 

Tietoa esteettömyyspuutteista tarvitaan 

Raportissa todetaan, että äänestyspaikkojen esteettömyyspuutteista tarvitaan lisää tietoa. Esteettömyys on varmistettava jo äänestyspaikoista päätettäessä ja tällöin on hyödynnettävä kunnallisia vaikuttamistoimielimiä kuten vammaisneuvostoa.  

Satunnaistarkastusten lisäksi tietoa äänestyspaikkojen esteettömyydestä saadaan tällä hetkellä pääasiassa kansalaisjärjestöjen kautta. Invalidiliiton kyselyjen tulokset koskien äänestyspaikkojen esteettömyyttä olivat esillä työryhmän järjestämässä kuulemistilaisuudessa.  

Työryhmä tuo esiin, että kaikkien kuntien luottamustoimielinten käyttämien tilojen tulee olla esteettömiä. Lisäksi esteettömyyden tulee toteutua myös yleisötilojen osalta valtuuston kokousten ollessa julkisia. Työryhmä pitää tärkeänä, että Kuntaliitto ohjeistaa kuntia esteettömyyden toteuttamisessa. Ohjeistukselle on tarvetta, koska Invalidiliiton aktiivien mukaan monia kokouksia ja seminaareja pidetään esteellisissä paikoissa. Käytännössä pienikin esteettömyyspuute voi estää osallistumisen kokonaan. 

”Hyvinvointialueille on laadittava ohjeistus” 

Äänestysmatkojen osalta työryhmä toteaa, että niihin on vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun piirissä olevilla henkilöillä mahdollisuus jo nykyisellään: ’Hyvinvointialue voi myöntää enemmän kuin 18 yhdensuuntaista matkaa, mikäli vammainen henkilö pystyy perustellusti osoittamaan tarpeen suuremmalle määrälle matkoja.’ Työryhmä kiinnittää raportissaan kuitenkin huomiota hyvinvointialueiden laintulkintaeroihin. 

”Invalidiliittokin on pitänyt asiaa esillä juuri sen vuoksi, että lakia sovelletaan eri tavoin eri hyvinvointialueilla ja tiedämme, että kaikki vammaiset ihmiset eivät saa riittävästi yksilöllisten tarpeidensa mukaisia palveluita”, Andersson sanoo. 

’ Työryhmä pitää tarpeellisena, että hyvinvointialueille suunnattua ohjeistusta vahvistetaan. THL ohjeistaa asiasta asiantuntijaohjeissaan verkkosivuilla ja ohjeistus käydään läpi myös verkostotilaisuuksissa vuoden 2026 aikana’, raportissa todetaan.  

Yhteiskunnallisia luottamustehtäviä hoitavien henkilöiden kuljetuspalvelujen osalta raporttiin on kirjattu, että vammaispalvelulaki mahdollistaa matkojen myöntämisen ’yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja tarve tulee arvioida yksilöllisesti.’  Raportissa muistutetaan, että luottamustoimen hoitamiseen liittyvät matkakulut korvataan kuntalain ja hyvinvointilain perusteella. Invalidiliiton tiedossa on, että esimerkiksi Kotkan kaupungin palkkiosäännössä on muotoilu, jonka perusteella luottamushenkilöiden ei tarvitse käyttää omia henkilökohtaisia kuljetuspalvelumatkojaan tai avustajatuntejaan luottamustehtävien hoitoon vaan kulut korvataan.  

Ehdokkaana olevien henkilöiden kuljetuspalvelumatkojen osalta raportti toteaa, että ’korvamerkittyjen matkojen myöntäminen nimenomaisesti kampanjointiin lainsäädännön tasolla olisi yhdenvertaisuuden kannalta väistämättä ongelmallista’. 

”Ehdokkaan pitäisi voida liikkua koko vaalipiirissä eli esimerkiksi hyvinvointialuevaaleissa useiden kuntien alueella, mutta matkoja ei kampanjointiin ole kuitenkaan usein myönnetty. Tämä on vastoin YK:n vammaisyleissopimuksen artiklaa 29, joka takaa poliittiset oikeudet ja osallistumismahdollisuuden vammaisille henkilöille”, sanoo Andersson. 

Kotiäänestyksestä on tiedotettava paremmin 

”Kotiäänestyksen mahdollisuudesta informoidaan nykyistä paremmin.” (Hallitusohjelma, sivu 215) 

Kotiäänestysmahdollisuudesta tietää liian harva siihen oikeutettu. Vaalilain 46 § sanoo, että ”Äänioikeutettu, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- eikä ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, saa [..] äänestää ennakolta kotonaan [..]”. Invalidiliitto on jo pitkään tuonut esiin omissa viestintäkanavissaan tätä äänestystapaa ja vaati Säätytalolla hallitusohjelmaneuvotteluissa, että kotiäänestyksestä tiedottamista tulee vahvistaa. Raporttiin on kirjattu, että ’työryhmä kannustaa kuntia viestimään kotiäänestyksestä parhaiksi ja tehokkaimmaksi katsomillaan tavoilla’.  

Raportissa todetaan, että ’mahdollisuus kotiäänestykseen ei poista tarvetta äänestyspaikkojen esteettömyyden toteuttamiselle.’ Fyysisesti vammaista tai toimintaesteistä ihmistä ei siis voida vaatia äänestämään kotonaan varsinaisen äänestyspaikan mahdollisten esteettömyyspuutteiden vuoksi, vaan jokaisen on saatava äänestää haluamallaan tavalla ja esteettömyyden tulee toteutua. 

Parlamentaarinen työryhmä käsittelemään eräitä hallitusohjelmassa kirjattuja äänestämiseen ja vaaleihin liittyviä käytäntöjä : Loppuraportti (26.1.2026) 

Äänestyspaikkojen esteettömyyden tarkistuslista | Invalidiliitto