Vammaispalvelulakiin esitetään lisättäväksi elämänvaiheita koskeva säännös
2.12.2025
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi mietintönsä 27.11.2025 vammaispalvelulain 2 §:n soveltamisalaa koskevasta lakiesityksestä. Lakiesityksen tarkoituksena on varmistaa, että vammaispalveluiden saatavuus ja rahoitus voidaan turvata vammaisten henkilöiden oikeuksia edistävällä tavalla. Lakiesityksen mukaan "lakiin lisättäisiin elämänvaiheita koskeva säännös, jonka tarkoituksena on auttaa arvioimaan, milloin eri elämänvaiheissa olevan henkilön avun ja tuen tarpeeseen tulee vastata vammaispalvelulain mukaisilla palveluilla."
Invalidiliitto esitti lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lakiin ja lain yksityiskohtaisiin perusteluihin lisättäväksi elämänvaihe-termin rinnalle elämäntilanteen käsitteen, mikä helpottaisi lainsoveltajaa hahmottamaan niitä erilaisia elämäntilanteita, joissa vammainen henkilö on oikeutettu vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin. Elämäntilanne-termi toisi kaivattua joustoa ja huomioisi paremmin eri-ikäiset vammaiset ihmiset.
Mietinnön kohdassa ehdotetun sääntelyn arviointia valiokunta toteaa, että ”osa kuultavista ehdotti puolestaan sääntelyn täydentämistä yksilöllisen elämäntilanteen huomioimisella, jos elämänvaiherajauksesta säädetään.” Lakiesitys ei muuttunut eikä elämäntilanne-termiä ehdotettu soveltamisalan sanamuotoon.
Mietinnössä vammaisten ihmisten oikeusturvaa puoltavia seikkoja
Invalidiliiton mielestä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi merkityksellisiä vammaisten ihmisten oikeusturvaa puoltavia seikkoja. Ensinnäkin mietinnön yleisperusteluissa todetaan perustuslakivaliokunnan lausuma siitä, että lain soveltamisalaa ja eri palveluiden myöntämistä koskevia säännöksiä sovelletaan lain tarkoituksen mukaisesti perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti. Tämä on omiaan lieventämään iän perusteella syrjivien käytäntöjen muodostumista. Toiseksi mietinnön yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi, että oikeus saada vammaispalveluita eri elämänvaiheissa ei voi perustua kategorisesti vain henkilön elämänvaiheeseen, eikä pelkästään henkilön ikä voi johtaa lain soveltamisalan ulkopuolelle rajautumiseen. Valiokunta lisäsikin uuden 4 §:n 2 momentin säännöksen palvelutarpeen arvioinnissa tehtävästä yksilöllisestä arviosta, milloin kyse on vammaisen henkilön elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta ja milloin siitä poikkeavasta tarpeesta.
Invalidiliitto pitää hyvänä lakiesityksen ns. oikeudellisia perälautoja, kuten nimenomaisesti laissa säädettävät, vammaisille henkilöille järjestettävät erityispalvelut sekä palveluiden jatkuvuuden huomioiminen arvioinnissa, kun siirrytään elämänvaiheesta toiseen. Palveluiden jatkuvuus linkittyy hallintolaissa turvattuun luottamuksensuojaperiaatteeseen siten, että viranomaistoimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia, mikä turvaa pitkäaikaisesti vammaispalveluita käyttävien asemaa.
Lain toimeenpanoon ja resursointiin kiinnitettävä huomiota
Invalidiliitto toistaa vaatimuksensa vammaispalvelulain toimeenpanon huolellisesta seurannasta ja vahvasta resursoinnista. Mietinnöstä käy ilmi järjestökentän huoli, että vammaispalvelulaki on alkanut muuttua hyvinvointialueilla säästölaiksi, vaikka substanssilakina sen pitäisi vastata vammasta johtuviin yksilöllisiin tarpeisiin. Etenkin valiokunnan mietinnön vastalauseista on havaittavissa merkittäviä toimeenpanoriskejä, joita on tullut esille myös Invalidiliiton neuvontaan tulleissa yhteydenotoissa, esimerkiksi vammaispalvelulain henkilökohtaisen avun sijaan annetut sosiaalihuoltolain kotipalvelupäätökset ja päätöksenteon siirtyminen sosiaalityön ammattilaisilta epämääräisille asiakasohjausryhmille.
Lakiesitystä käsitellään eduskunnan täysistunnossa seuraavan kerran torstaina 4.12.2025. Mikäli eduskunta hyväksyy lakiesityksen, niin uusi laki tulee voimaan 1.1.2026 alkaen.