Havaintoja väestönsuojatapahtumasta

Osallistuin VSS-Larppi-harjoitukseen yhdessä Invalidiliiton järjestöasiantuntija Aapo Rantasen ja viestintäasiantuntija Markus Pitkäsen kanssa. Mukanamme oli myös pyörätuolia käyttävä kokemusasiantuntija. Jo ennen tapahtumaa herätti huomiota, että annetuissa saapumis- ja toimintaohjeissa ei ollut mitenkään huomioitu mahdollisia liikuntaesteisiä osallistujia.

Väestönsuojien esteettömyydessä paljon puutteita

Väestönsuojaan pääseminen voi olla hyvinkin haastavaa liikuntaesteisille henkilöille. Pääasiallisella kulkureitillä alas väestönsuojaan on kolmet jyrkät rappuset. Pyörätuolin käyttäjät pääsivät kuitenkin väestönsuojaan huoltotunnelin kautta, joka on mahdollinen kulkureitti myös todellisessa tilanteessa, mikäli pyörätuolin käyttäjä on valmiiksi tunnelin sisäänkäynnillä. Kulku huoltotunnelinkaan kautta ei ollut täysin esteetön ja alas kulkeva ramppi on jyrkkä, joten avustaja on sielläkin tarpeen. 

Mikäli olisi kiire suojautua, on liikuntaesteiset henkilöt kannettava portaita alas väestönsuojaan. Kantajina toimivat tuolloin joko väestönsuojelun eri tehtäviin koulutetut avustajat tai muut väestönsuojan käyttäjät. Sähköpyörätuolia ei voi kantaa, joten sen käyttäjälle tunnelin kautta kulkeminen on välttämätöntä. Täytyy myös ottaa huomioon, että sähköpyörätuoli on käyttäjälleen välttämätön apuväline, joka on saatava väestönsuojaan mukaan.

Kun huomioidaan kaikki erilaisten apuvälineiden avulla liikkuvat ihmiset ja esimerkiksi iäkkäämmät ihmiset, voi avun tarvitsijoita olla paljonkin. Lähtökohta yleisessä väestönsuojassa on, että ”toivotaan”, ettei sinne resurssisyistä saavu ihmisiä, joilla on erityistarpeita. Ymmärrän resurssien olevan rajalliset kaikkialla, mutta siihen vedoten ei voida sivuuttaa YK:n vammaisyleissopimuksen eikä yhdenvertaisuuslain velvoitteita.

Pelastusalan asiantuntijoiden kanssa keskusteltaessa selvisi, että yleisiä väestönsuojia on hyvin erilaisia. Esimerkiksi kulkureitti joihinkin suojiin on sepeliä, joka on hankala alusta pyörätuolilla liikkuville. Erilaisista olosuhteista johtuen jokaisella väestönsuojalla on omat toimintaohjeet erilaisia tilanteita varten, eikä yhtä yleispätevää ohjetta voida ennalta antaa. 

Pohdimme harjoituksen aikana miksi väestönsuojiin pääsemiseksi ei voida käyttää porrashissejä? Saamamme vastauksen mukaan niitä ei asenneta, koska koko kaista tarvitaan varmistamaan mahdollisimman sujuva kulku suojaan. Toisaalta herää kysymys, eikö ole hidasta ja riskialtista, kun ihmisiä joudutaan kantamaan pitkä matka portaita alas? Pohdimme myös, onko kantamiseen varauduttu välineillä, jotka tekisivät siitä helpompaa ja turvallisempaa kaikille?

Pääsevätkö kaikki vessaan?

Väestönsuojaan turvallisesti päästyämme meitä kiinnosti, miten wc-tilat järjestetään. Väestönsuojaan oli pystytetty kuivakäymäläkomero, joka kootaan metallikehikosta ja katetaan PVC-peitteellä. Wc-istuimena toimii ämpäri, joka päällystetään muovipussilla. Suojassa myös kasattiin harjoituksen aikana vastaava komero. Esteettömän käymäläkomeron kasaamiseksi tarvikkeita ei tässä harjoituksessa ollut, joten emme päässeet arvioimaan sen käytettävyyttä. Siinäkin wc-istuimen virkaa toimittaa ilmeisesti ämpäri, joka on hieman suurempi ja korkeampi kuin tavallinen wc-istuin. Tavallisen kuivakäymäläkomeron osalta pyörätuolin käyttäjä totesi, ettei sen käyttäminen olisi mahdollista. Väestönsuojassa toimimista kaikkien käyttäjien osalta helpottaisi, jos esteettömyys huomioitaisiin kaikissa toiminnoissa.

Ladattavien apuvälineiden suhteen vastaus oli yksiselitteinen: omat varavirtalähteet tulee tuoda mukana väestönsuojaan. Erityisiä tarpeita näiden osalta ei pystytä huomioimaan, vaan jokaisen kansalaisen tulee omalta osaltaan varautua erilaisiin häiriötilanteisiin ja miettiä jo ennalta, miten toimisi erilaisissa tilanteissa. Ladattavien apuvälineiden käyttäjien on syytä ottaa asia puheeksi vammaispalveluissa ja yhdessä suunnitella varautuminen häiriötilanteisiin.

Omatoimisen varautumisen tärkeyttä korostettiin 

Harjoitus järjestettiin yleisessä Helsingin kaupungin väestönsuojassa, joka eroaa monilta osin esimerkiksi taloyhtiöiden väestönsuojista. Suojaan tehdään mm. ensiapupiste sekä tilaa lokeroimalla erilaisia osia, jotta saadaan yksityisyyttä esimerkiksi erilaisten itsehoidollisten toimenpiteiden suorittamiseksi. Toisin kuin taloyhtiöiden väestönsuojissa, kaupungin ylläpitämissä suojissa on koulutettua henkilöstöä sekä vapaaehtoisia erilaisia tehtäviä ja avustamista varten. Kaikille avun tarvitsijoille tuskin kuitenkaan riittää omaa avustajaa ja henkilökohtainen avustaja ei välttämättä ole mukana suojassa, joten siellä joudutaan turvautumaan myös ns. naapuriapuun.

Keskusteluissa pelastusalan ammattilaisten kanssa korostui omatoimisen varautumisen tärkeys. Jokaisen on tärkeää miettiä toimintamalleja ennalta erilaisiin poikkeustilanteisiin. Pelastusalan ammattilainen totesi hyvin suoraan, että ”resurssit ovat tänään vähäisemmät kuin eilen ja huomenna ne ovat vielä vähäisemmät kuin tänään.” Sanoma on kova, mutta realistinen. 

Yhteistyön merkitys korostui myös keskusteluissa. Pelastusalan viranomaisten ja vammaisten ihmisten kohtaaminen koetaan tärkeäksi, jotta ymmärrys puolin ja toisin lisääntyy. Samoin nähdään paljon mahdollisuuksia esimerkiksi yhdistysten ja pelastusviranomaisten alueellisessa yhteistyössä sekä esimerkiksi vammaisten ihmisten kouluttamisessa vapaaehtoisiksi. He voisivat toimia erilaisissa väestönsuojelutehtävissä – kunkin toimintakyvyn mahdollistamissa rajoissa. Varautuminen edellyttää yhteiskunnan kaikkien resurssien hyödyntämistä.

Kehitysideat otettiin hyvin vastaan

Vakavan häiriötilanteen kohdatessa viranomaiset tiedottavat ja neuvovat kansalaisia. Toimintaohjeita annetaan myös heille, joilla on erityisiä tuen tai avun tarpeita. Pelastusviranomainen oli kanssamme samaa mieltä siitä, että tieto erityisistä tuen tarpeista olisi tärkeää olla myös pelastusviranomaisilla, ei vain sote-henkilöstöllä. Kanavat tähän yhteistyöhön ovat olemassa tai niiden toteutusta vähintäänkin suunnitellaan, mikä on erittäin hyvä uutinen. 

Pelastusalan ammattilaiset ottivat kiitollisina vastaan harjoituksen aikana esiin tuomamme näkökulmat ja haasteet fyysisesti vammaisten ihmisten näkökulmasta. Ideoimme yhdessä erilaisia mahdollisuuksia vahvistaa varautumistaitoja. Harjoitus oli Helsingin kaupungin järjestämä, mutta hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja voidaan monistaa eri alueille. Vastaavia harjoituksia järjestetään myös muualla Suomessa.