Kun hyvä tahto ei voita fysiikan lakeja

Kirjoittanut Ronja Venesperä

Olen liikkunut pyörätuolillla 16 vuotta. Hyvin pian uuden elämänvaiheen alettua ymmärsin, että itselleni tärkeisiin paikkoihin hakeutumisesta tuli vaihtelevalla tavalla monimutkaista. Tutuiksi tulivat tavarahissit, mäkihyppytornia muistuttavat luiskat, liian kapeat ovet, esteettömyyttä koskevat julkiset tiedot ja erityisesti julkisen tiedon puute, Google Mapsin katukuvaa näyttävä Street View ja vertaisten suositukset.  

Suomen rakennuskanta on paikoin vanhaa, ja menneillä vuosikymmenillä liikuntavammaisia ihmisiä ei otettu suunnittelussa huomioon. Vaikuttaa siltä, että portaita pidetään hienona elementtinä, mutta pyörätuolin käyttäjälle ne ovat esteettisen elämyksen sijaan pelkkä arkinen este.  

Jyrkkä luiska ravintolasaliin 

Joitakin vuosia sitten olin menossa silloisen työpaikkani kanssa kohteeseen, joka tuottaa kokouspalveluita. Päivän aikana kävi ilmi, että ravintolasaliin johti portaat ja niiden vieressä oli hyvin jyrkkä luiska, jonka kaltevuudeksi arvioin 25 astetta. Luiska oli likimain yhtä jyrkkä kuin autohallin ajoluiska. 

Kun muut kävelivät nopeasti portaita pitkin ravintolasaliin, minä jäin pohtimaan, kuinka pääsisin sinne. Paikalle tuli henkilökuntaa. ”Me autamme mielellämme ja työnnämme pyörätuolia”, he sanoivat. Moni ajattelee, että tämäpä on hienoa palvelua – joku auttaa. Mutta pysähdytäänpä hetkeksi miettimään, mitä se tarkoittaa. 

Fysiikan lait 

Fysiikan lait eli painovoima ja kiihtyvyys tekevät pyörätuolilla liikkumisesta jyrkällä luiskalla vaarallisen. Jos auttajan askel lipeää tai ote irtoaa, pyörätuolin käyttäjä kaatuu taaksepäin ja lyö päänsä. Pyörätuolin työntäminen tällaista luiskaa pitkin ei ole vain ystävällinen ele, vaan se on riski molemmille. 

Valtioneuvoston asetus rakennusten esteettömyydestä määrittelee luiskan maksimikaltevuudeksi 8 %, joka vastaa noin viittä astetta. Nämä vaatimukset eivät ole kiusantekoa arkkitehdeille ja rakennuttajille, vaan ne perustuvat ihmisen fysiikkaan ja apuvälineen mekaniikkaan. Kun luiskan kaltevuus on 25 astetta, se on huomattavasti sallittua jyrkempi. Se on samanlainen tilanne kuin jos joku rakentaisi portaat, joiden askelmat ovat puolen metrin korkuisia. Teknisesti ne olisivat edelleen portaat ja niitä nimitettäisiin portaiksi, mutta niitä ei voisi käyttää turvallisesti. 

Minä olin menossa ravintolasaliin asiantuntijana, osana työyhteisöäni. Kun sisäänpääsystä tehtiin operaatio, jossa henkilökunta pohti pyörätuolin työntämistä, minun roolini muuttui. En ollut enää kollega, jota kuunnellaan palaverissa, vaan minusta tuli kohde, joka pitäisi jotenkin saada kärrättyä syömään.  

Lopulta pääsin sisään ravintolasaliin keittiön kautta kiertämällä. Tämä reittivalinta oli turvallinen, mutta myös johti siihen, että olin eri asemassa kuin muu työyhteisöni.  

Yhdenvertaisuus on sitä, että rakennus on suunniteltu niin, että itsenäinen liikkuminen ja toimiminen ovat mahdollisia. Oikea ratkaisumalli kuvaamassani tilanteessa olisi ollut toimiva hissi, jonka avulla olisin voinut liikkua itsenäisesti. 

Yhdenvertaisuus ei myöskään ole mielipidekysymys. Yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaisyleissopimus velvoittavat varmistamaan, että vammaiset ihmiset voivat toimia yhteiskunnassa itsenäisesti. Se ei edellytä sankaritekoja vaan ymmärrystä siitä, että turvallinen ja itsenäinen toimiminen sekä liikkuminen kuuluvat kaikille.