Somessa on puhuttu kuljetusten kannattamattomuudesta, kuljettajien poistumisesta alalta ja koulutusten hinnoista, jotka kasaantuvat taksiyrittäjille. Nämäkin ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta Invalidiliitto on keskittynyt taksialan uudistuksiin liittyvissä lausunnoissaan erityisesti matkustusturvallisuuteen liittyviin aiheisiin.
Fyysisesti vammaisille ja toimintaesteisille ihmisille taksi ei ole mikään luksusvaihtoehto. Se on usein ainoa tapa päästä töihin, käydä lääkärissä, hoitaa arjen asioita ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. Näissä taksikuljetuksissa asiakas on monesti tilanteessa, jossa hän on täysin kuljettajan ”armoilla”. Silloin ratkaisevaa ei saa olla vain matkan hinta, vaan se, osaako kuljettaja työnsä.
Hyvä taksinkuljettaja ei ainoastaan aja autoa. Hän avustaa asiakasta, käsittelee asiakkaan apuvälineitä oikeaoppisesti, varmistaa turvallisen kiinnityksen autossa matkan ajaksi ja kommunikoi selkeästi asiakkaan kanssa. Pienetkin virheet voivat johtaa vakaviin seurauksiin. Siksi koulutus ei ole ylimääräinen kustannus. Se on osa ammattitaitoa – aivan kuten monilla muillakin aloilla, joissa vastuu toisesta ihmisestä on suuri.
Taksimatka on usein kahden ihmisen välinen tilanne. Siksi asiakkaan kokemus turvallisuudesta rakentuu pitkälti siitä, miten kuljettaja toimii. Kuunteleeko ja kunnioittaako hän asiakasta, kertooko hän ennen turvavyön laittoa, että joutuu mahdollisesti koskettamaan asiakasta ja osaako hän toimia rauhallisesti ja ammattimaisesti työssään.
Sosiaalisen median keskusteluissa nousee toistuvasti esiin ajatus: “raha ratkaisee”. Osittain toki näin onkin. Mutta on tärkeää ymmärtää, kuka mistäkin päättää. Lainsäädännöstä päättää eduskunta. Ministeriö valmistelee ja ohjaa lainsäädännön toimeenpanoa. Lupakäytännöistä ja määräyksistä päättää Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Kuljetuspalvelujen hinnoista ja kilpailutuksista päättää KELA, hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki.
Käytännössä KELA, hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki määrittävät kilpailutusten perusteella, millä hinnalla kuljetuksia ajetaan. Yrittäjät päättävät itse, osallistuvatko kilpailutuksiin. On täysin ymmärrettävää, että alalla toimivat yrittäjät nostavat esiin kannattavuuden haasteita. Mutta samalla on pidettävä kiinni asiakkaan turvallisuudesta. Se edellyttää toimivampia kilpailutuksia, riittävää korvaustasoa taksiyrittäjille ja selkeitä koulutusvaatimuksia kuljettajille sekä parempaa valvontaa alalle.
Kun asiakas nousee autoon, hän luottaa siihen, että kuljettaja osaa työnsä, hänet kohdataan kunnioittavasti ja matka on turvallinen alusta loppuun. Erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille tämä luottamus on kaiken perusta. Siksi raha ei voi olla tässä asiassa ensisijainen kriteeri.
Tietoisku: Miten toimin, kun taksi ei tule? (video, kesto 18:35)