Hero image
Väestönsuojeluharjoituksissa pitää huomioida myös vammaiset ihmiset
Kirjoittanut
Ranja Alava
Eri puolilla Suomea on järjestetty väestönsuojeluharjoituksia, joilla havainnollistetaan, miten erilaisissa kriisitilanteissa toimitaan. Sekä pelastusviranomaiset että harjoituksiin osallistuneet kansalaiset kuvaavat näitä usein opettavaisina kokemuksina. Harjoituksista saadaan paljon tietoa ihmisten käyttäytymisestä poikkeustilanteissa, viranomaisten toimintatavoista sekä väestönsuojatilojen toimivuudesta. Usein näistä harjoituksista kuitenkin puuttuu kokonaan yksi olennainen näkökulma: fyysisesti vammaisten ja eri tavoin toimivien ja liikkuvien ihmisten huomioiminen.
Tyypillisessä harjoituksessa sulkeudutaan vuorokaudeksi väestönsuojaan, jossa pitää tulla toimeen ilman juoksevaa vettä, saniteettitiloja tai toimivaa ilmanvaihtoa sähkökatkojen aikana. Kenelle tällainen harjoitus on ylipäätään mahdollinen ja ketkä jäävät väistämättä sen ulkopuolelle? Jos liikkumisen apuvälineitä käyttävät henkilöt eivät pysty osallistumaan edes harjoitukseen, niin miten käy tositilanteessa? Millainen viesti tämä on eri tavoin toimiville ja liikkuville ihmisille?
Jos harjoitukset suunnitellaan vain hyväkuntoisten ja toimintakykyisten ihmisten ehdoilla, ne antavat virheellisen kuvan siitä, miten väestö todellisuudessa selviää kriisitilanteessa. Samalla ne vahvistavat käsitystä, että vammaiset ihmiset ovat varautumisessa sivuroolissa tai ulkopuolisia. Vammaiset ihmiset voivat toimia kriisitilanteissa myös erilaisissa tehtävissä toimintakykynsä mahdollistamissa rajoissa.
Vammaisten ihmisten osallistumisen varautumisen suunnitteluun ja harjoituksiin tulisi olla itsestään selvä osa toimivaa ja oikeudenmukaista kokonaisturvallisuutta. Tämä tarkoittaa esteettömiä tiloja, saavutettavaa viestintää, avustamisen ja apuvälineiden huomioimista sekä sitä, että harjoituksiin kutsutaan mukaan myös vammaisia osallistujia. Vain siten voidaan riittävästi varautua kohtaamaan todelliset tilanteet.
Seuraavia suojautumisharjoituksia suunniteltaessa olisi syytä kysyä esimerkiksi: miltä tämä näyttäisi pyörätuolilla liikkuvan tai henkilökohtaista avustajaa käyttävän ihmisen näkökulmasta? Ja ennen kaikkea, miksi tätä näkökulmaa ei jo nyt pidetä itsestään selvänä osana varautumista? Kriisinkestävä yhteiskunta ei synny vain selviytymishalusta, vaan siitä, että kukaan ei jää harjoituksissa, eikä todellisessa kriisissä oven ulkopuolelle.
Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Kalevassa 22.2.2026