Vammaisten mikroyrittäjien on vaikea löytää rahoitusta

Hankkeista nouseva viesti on ollut johdonmukainen

Invalidiliitto hallinnoi valtakunnallista ja STEA rahoitteista Yritystä!-projektia sekä oli mukana ESR+ ryhmähankkeessa Me osataan! Omilla taidoilla työelämään, joka toimi Uudenmaan alueella. Näissä hankkeissa sain seurata läheltä, kun vammaiset ja osatyökykyiset osallistujat kehittivät liikeideoita, tuotteistivat osaamistaan ja rakensivat realistisia, usein pienimuotoisia yrittäjyyden muotoja. Monelle yrittäjyys ei ollut unelma nopeasta kasvusta, vaan keino hyödyntää omaa osaamistaan työkykynsä rajoissa ja mahdollisuus parantaa toimeentuloa joustavasti työkyvyttömyyseläkkeen ansaintarajojen puitteissa. Yrittäjyyttä pidettiin myös tapana pysyä työelämässä kiinni silloin, kun palkkatyö ei ollut realistinen vaihtoehto vammasta tai sairaudesta johtuen. 

Hankkeissa nousi kuitenkin toistuvasti esiin sama ongelma: mistä saada rahoitusta ja alkupääomaa yrittäjyyteen, kun pienikin alkuvaiheen rahoitus oli vaikeasti tai ei lainkaan saavutettavissa. Kyse ei ollut puutteellisista ideoista, vaan siitä, että rahoitusjärjestelmä ei tunnistanut näiden yrittäjien olemassaoloa. Toki oli mahdollisuus hakea esim. Tukilinjalta pienyrittäjän apurahaa tai työeläkeyhtiöltä tai Kelasta ammatillisena kuntoutuksena myönnettävää elinkeinotukea. Työ- ja elinkeinopalvelujen myöntämä starttiraha on keskeinen julkinen tukimuoto yrittäjyyden alkuvaiheessa, ja sen tarkoituksena on turvata yrittäjän toimeentulo silloin, kun yritystoiminta ei vielä tuota riittävästi tuloja. Starttirahaa ei kuitenkaan saa, jos saa samaan aikaan työkyvyttömyyseläkettä.  

Pankit ovat keskeinen osa mikroyrittäjien rahoitusketjua, monet vammaiset yrittäjät hakevat alkuvaiheessa rahoitusta ensisijaisesti pankista. Pienimuotoiseen ja vaiheittain rakentuvaan yrittäjyyteen rahoitusta ei kuitenkaan aina saa, sillä yrittäjyyden riskit ja yrittäjän henkilökohtainen taloudellinen tilanne ja vakuudet eivät välttämättä täytä pankkien kriteerejä.  

Rahoitusjärjestelmä perustuu oletukseen “normiyrittäjästä”

Edelleen mikroyrittäjien rahoitusmallit rakentuvat oletukselle lineaarisesta yrittäjyyspolusta: tasaisesta työkyvystä, katkeamattomasta työhistoriasta ja nopeasta kasvupotentiaalista. 

Vammaisten mikroyrittäjien kohdalla tämä näkyy muun muassa riskimallina, jossa etuustausta tai osa-aikaisuus tulkitaan heikkoudeksi ja vaatimuksina, jotka edellyttävät henkilökohtaista taloudellista puskuria. Rahoituksen näkökulmasta pienet, 2 000–10 000 euron tarpeet ovat väliinputoajia – ne ovat liian pieniä suurille rahoitusmalleille, mutta liian suuria katettavaksi ilman ulkopuolista tukea. 

Moni vammainen yrittäjä rakentaa yritystoimintaansa varovasti ja vastuullisesti – juuri niin kuin usein toivotaan. Silti tämä realismi kääntyy rahoituspäätöksissä itseään vastaan. 

Mikro-yrittäjyys ei ole ongelma, vaan ratkaisu

Vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjyys on lähes poikkeuksetta mikroyrittäjyyttä. Se ei tähtää nopeaan kasvuun, vaan kestävään tekemiseen, jossa työmäärä sopeutuu terveyteen ja yrittäjä voi yhdistää etuuksia ja tuloja hallitusti. Tällöin myös riski yhteiskunnalle on usein pienempi kuin jatkuvassa työkyvyttömyydessä. Onkin mielestäni perusteltua kysyä, miksi rahoitusjärjestelmä tukee mieluummin nopeaa kasvua kuin pitkäjänteistä työssä pysymistä?

Invalidiliitto antoi tammikuussa lausunnon mikroyrittäjien rahoitukseen liittyen nimenomaan vammaisten yrittäjien näkökulmasta. Lausunnossa esitettiin, että mikroyrittäjien rahoitusta on kehitettävä siten, että se: 

1. tunnistaa vammaisten ja osatyökykyisten yrittäjien moninaiset polut
2. mahdollistaa aidosti pienimuotoisen aloitusrahoituksen
3. perustuu todelliseen yrittäjäpotentiaaliin, ei normiolettamuksiin 

Kyse ei ole erityiskohtelusta, vaan yhdenvertaisuudesta. Nykyinen järjestelmä ei ole neutraali – se suosii tietynlaista yrittäjyyttä ja sulkee ulos ne, joiden polku voi olla hieman erilainen. 

Yrittäjyys ei saa kaatua rahoituksen esteisiin

Hanketyö on osoittanut, että vammaiset yrittäjät eivät tarvitse lisää motivaatiopuheita. He tarvitsevat rahoitusjärjestelmän, joka tunnistaa todellisuuden, jossa mikroyrittäjyys on monelle ainoa realistinen ja kestävä tapa olla mukana työelämässä.