Olen Marja Pihnala, Rusetin puheenjohtaja, jäänyt eläkkeelle Invalidiliiton toimitusjohtajan pestistä 2016.
Vuosia on kertynyt 64, asun mieheni ja koirani kanssa Helsingissä. Olen kolmen lapsen mummi. Olen sairastunut polioon ollessani kolmen vanha.
Harrastan monipuolisesti liikuntaa, kirjallisuutta ja olen ylipäätään kiinnostunut elämästä.
Olen 1990- luvulta asti ollut kiinnostunut naisasioista. Olen mm. perustanut Invalidiliittoon naistyöryhmän, joka toimii edelleen. Olen innostunut Rusetista ja sitoutunut sen toimintaan. Kirjoitan silloin tällöin blogia Sitkeaseiloriseikkailee.
Pirkko Justander, Rusetin varapuheenjohtaja s. 1960, sosiaaliohjaaja
⦁ työskentelee naisjärjestössä suunnittelijana/naisten moninaisuus ⦁ naistenlinja.fi
⦁ äiti ja isoäiti
⦁ liikuntavamma, joka johtuu geenivirheestä
⦁ kiinnostuksen kohteet: logoterapia, maailmanparannus ja taide.
⦁ naiskirjailijat, joka ovat vaikuttaneet elämänkulkuun: Hella Wuolijoki ja Kaari Utrio
⦁ blogi Nuttura ja minä ynnä Runotyttö ⦁ blogspot.com/
Riitta Jolanki, olen Rusetin sihteeri ja toinen Kilta-jäsenrekisterin käyttäjä puheenjohtaja Marja Pihnalan lisäksi.
Synnyin 65 vuotta sitten Sodankylässä, josta lähdin 70-luvun alussa opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, jonne jäinkin sitten pysyvästi asumaan. Työskentelin 35 vuotta tutkijana ja jäin vanhuuseläkkeelle reilut kaksi vuotta sitten.
Vammaisaktivisti minusta tuli vuonna 2015, jolloin minut valittiin Helsingin Invalidien Yhdistys ry:n (HIY) hallitukseen. Olen sen jälkeen ollut luottamustehtävissä myös Invalidiliitossa ja Helsingin kaupungin Vammaisneuvostossa. HIY:n naisvastaavana ja Naisten iltojen vetäjänä olen toiminut useita vuosia.
Koen vammaisjärjestöjen naistoiminnan erittäin tärkeäksi ja olen innolla mukana Rusetin toiminnassa. Naiseuden koko kirjo kuuluu meille erilaisista vammoista tai sairauksista huolimatta!
Olen Kristiina Harju, tällä hetkellä Nizzassa talvehtiva entinen organisaatiokonsultti ja johdon coach. Teen vielä jonkin verran töitä, mutta periaatteessa olen eläkkeellä. Kotoisin Helsingistä ja siellä on varsinainen kotipaikkanikin.
Koen olevani jossain määrin kummitäti yhdistyksellemme, sen nimen osalta. Istuimme yksi aamupäivä aamiaisella, Marjan viimeisinä työpäivinä, ja utelin häneltä, millaisia suunnitelmia hänellä on. ”Minulla on yksi unelma”, Marja sanoi. ”Mikä?” ”Perustaa vammaisille naisille sellainen yhdistys, jonka tehtävänä on toteuttaa unelmia.” ”Mikä se nimi voisi olla?”, kysyin. Marja: ”Sano sinä!” Ja sanoin sen sanan, joka oli tullut mieleeni sinä aikana, kun Marja kertoi unelmastaan: ”Rusetti”.
Oli minulla toinenkin kysymys: ”Saanko tulla mukaan toimintaan?” Sain, olen siitä niin ylpeä ja kiitollinen!
Rusetin sääntöjen 2. pykälässä on ehkä maailman moderneimmin kuvattu yhdistyksen toiminta ja sen kohderyhmä. Suosittelen lukemaan!
Odotan innolla paluutani Helsinkiin, että pääsen taas tekemisiin Rusetin hallituksen ja jäsenten kanssa. Meissä on mahtava luova energia, ja mikä parasta, uskomaton määrä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta <3. Juuri niitä aineksia, joita rusettilaisuus on: luottamusta sukeltaa maailmaan ja tehdä juuri niitä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä kaikkia naisia ja naiseksi itsensä tuntevia ajatellen.
Rita Järvinen, omakuvaesittely Rusetin hallituksesta
Rusetti keikahti päästäni kun poliovirus muutti elämänkulun 50-luvun lopulla. Pikkutytöstä kasvoi aikuinen nainen monien sairaalassa vietettyjen vuosien jälkeen. Unelmat ja usko tulevaisuuteen ovat kannatelleet vuosien ajan. Löysin elämänkumppanin, avioiduin ja 80-luvulta alkaen olen ollut mukana vammaisliikkeessä Kynnys ry:ssä. Voimaannuin ensi kerran vammaisena naisena 90-luvun vaihteessa kun osallistuin Kynnys ry:n järjestämään kurssiin Kauniaisissa. Kurssin ohjaajina olivat Kynnyksen silloinen koulutussihteeri Gunilla Sjövall ja USA:sta vieraana ollut Independent Living -liikkeen perustaja Judith Heuman. Samoihin aikoihin työllistyin Kynnyksen aluesihteeriksi Tampereella.
Nautin hetkessä olemisesta. Iloitsen ihmisvilinästä rautatieasemilla, hiljennyn kuuntelemaan keväistä veden solinaa. Arvostan viisautta ja rohkeutta muuttaa maailmaa paremmaksi meille kaikille. Toheloin sosiaalisen median ja tietotekniikan kanssa. Yritän oppia, että luopuminen on myös uuden alkua. Ystävyys antaa voimaa. Rusetti tuo iloa ja uskoa elämään meidän kaikenikäisten naisten keskuuteen. Mottoni on tällä hetkellä ”Tärkeää ei ole perille pääseminen vaan matkalla oleminen” ja Tommy Hellstenin sanoin ”vaikutan maailmassa eniten olemalla läsnä”.
Olen Kristiina Karhos, 58-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva MS-tautia sairastava varatuomari. Vapaaehtoistyön aloitin jo työelämässä ollessani ja nyt on kulunut yhdeksän vuotta vammaisjärjestöjen hallituksissa eri tehtävissä. Olen onnellinen siitä, että minut valittiin Rusetin uuteen hallitukseen ja innoissani kaikesta Rusetin suunnitteilla olevasta toiminnasta. Iloisella naisenergialla päihitämme tämän ajan synkkyyden ja annamme kevään tulla niin mieliin kuin ympäristöönkin! Moponi odottaa jo malttamattomana retkiä lastenlasteni kanssa ulos keväiseen luontoon.
Olen Anna-Stina Lindén 60, Helsingistä
Toinen jalkani on liikenneonnettomuuden seurauksena haudassa ollut jo 8 vuotta.
Kolariin asti tienasin leipäni ilmailun parissa. Pisimmän työrupeaman tein Zürichin lentokentällä ja Helsingissä, Swissairille yhteensä 20 vuotta. Flygarit on mun juttu.
Kolari ei minua tappanut. Rikkoi ja vahvisti. Tässä nyt olen, kopin ottaneena Rusetin unelmasta ja elämää vaalien. Viimevuosien vapaaehtois- ja vertaistukityö on ollut antoisaa. Uusia näkökulmia ja ystäviä.
Innoissani pörrään modernissa sosiaalisessa mediassa ja digiajassa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa. Happy to connect! Onnettomuuden vaiheet työstin blogissa, jonka kirjoittaminen on hiipunut.
Nyt olen intoa piukassa Rusetissa yhdessä kanssanne. Käydään tutuiksi.
Olen Tuula Paasivirta, Rusetin uusi hallituksen jäsen ja iloinen siitä ja haluan esittäytyä. Olen 60-vuotias teologian maisteri, kirjallisuusterapiaohjaaja ja merkonomi ja Helsinkiin toi juna nuorena neitona Pressanlinnan kortteliin valtion leipiin. Kohta 17 vuotta olen työskennellyt pappina ja tällä hetkellä olen määräaikaisena pastorin sijaisena Korson seurakunnassa Vantaalla.
Vammaisuus on minulla yhtä vanha, kuin minäkin eli vammauduin syntymäni hetkellä ja sain seuralaiseksi CP -vamman;… pääasiassa siis liikunta- ja näkövamma ja joitain muita juttuja.
Naisasia on minulle tärkeää, maatalon tyttärenä olen sen kanssa aika tasainen, minulta on itsestään selvästi huushollista löytynyt vasarat ja porat, mutta myös kauniit vaatteet kelpaavat minulle. Unelmat ovat elämässä tärkeitä. Ainakin minua ne auttavat eteenpäin. Ja vammaisella tytöllä ja naisella saa olla ja on hyvä olla unelmia. Niitä on mukava olla toteuttamassa myös muille. Yksi unelma on kertoa Tyytyväisyystaidoista, joista mielelläni puhun ja kirjoitan. Olen pitänyt aiheesta myös tapahtumapäiviä kirjallisuusterapiamenetelmällä. Bloggaan, kun ehdin.
Kirjoitan runoja ja pienessä määrin teen toimittajan töitä, valokuvaan, tykkään nimipuutarhastani.
Naisasiassa vaikutan myös vammaisjärjestöjen naisverkostossa kirkon edustajana. Synkempää puolta naisen elämässä katselimme, kun olimme kirjoittamassa kirjaa Uskalla olla, uskalla puhua, vammainen nainen ja väkivalta (Toim. Minna Piispa.) Muutoin minua kiinnostaa köyhyys- ja työllistymiskysymykset työn, luottamus- ja vapaaehtoistöiden kautta. Olen hyvin perillä monista uusista tavoista tehdä työtä auttamispalveluissa esim. tietotekniikkaa käyttäen, mutta face to face on aina hyvä.
Olen Tuula Partanen 53-v perheellinen. Perheeseeni kuuluu myös kaksi eloisaa jacrussell terrieriä.
Ennen vammautumista tein töitä mm. kauneudenhoito alalla ja atk-puolella. Kun tiesin mikä minusta tulee isona, päätin että haluan sosiaali-alalle ja pääsin sosiaalivirastoon töihin, jossa olin yli 20 vuotta erilaisissa tehtävissä.
Vammautumisen jälkeen siirryin toimeentulotuen puolelta vammaispalvelun työntekijäksi, joka oli erittäin mieluisaa ja antoisaa aikaa.
Toimin Helsingin Invalidien Yhdistyksessä vapaaehtoisena neuvontapalvelutyöntekijänä.
Jo nuorena olin mukana erilaisissa luottamustehtävissä ja tein mm. vapaa -ehtoistyötä lasten parissa.
Rusettissa on mahdollisuus osallistua erilaisten unelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Mottoni: Älä pelkää yrittää saavuttaa unelmiasi. Ole iloinen pienistäkin unelmista jotka ovat toteutuneet.
Moi! Olen 30- vuotias Tiia Tallgren, yhden leikki-ikäisen lapsen äiti Huittisista. Huusholliamme sulostuttaa myös kaksi kesyrottapoikaa.
Olen syntymävammainen, diagnoosina MMC ja Hydrokefalia.
Olen erittäin iloinen päästessäni mukaan Rusetin toimintaan, sillä naisten ja tyttöjen kanssa tehtävä työ on yleisestikin lähellä sydäntäni. Rusetin lisäksi toimin kahdessa muussa vammaisten asioita ajavassa yhdistyksessä hallituksen jäsenenä ja muissa luottamustehtävissä, kuten sihteerinä, taloudenhoitajana sekä naisvastaavana.
Päivätöikseni teen kahdella sähköyhtiöllä myyjän/sihteerin hommia.
Rusetissa toivoisin voivani olla osaltani mukana naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa erilaisin keinoin, kuten tiedotuksen ja yhteisten hetkien ja tekemisen kautta.
Yhteiskuva vuoden 2017 hallituksesta lähes kokonaisuudessaan. Siitä puuttuvat maakuntien edustajat eli Rita Tampereelta ja Tiia Huittisista. He olivat vahvasti mukana skypen kautta. Kuvassa (oikealta vasemmalle) alarivi Riitta, ja Pirkko ja Tuula. Ylärivi toinen Tuula, Kristiina, Marja ja Tintti (Anna-Stina). Toinen Kristiina oli estynyt.
Yhteiskuvan otti hovikuvaajamme Laura
Vuosia on kertynyt 64, asun mieheni ja koirani kanssa Helsingissä. Olen kolmen lapsen mummi. Olen sairastunut polioon ollessani kolmen vanha.
Harrastan monipuolisesti liikuntaa, kirjallisuutta ja olen ylipäätään kiinnostunut elämästä.
Olen 1990- luvulta asti ollut kiinnostunut naisasioista. Olen mm. perustanut Invalidiliittoon naistyöryhmän, joka toimii edelleen. Olen innostunut Rusetista ja sitoutunut sen toimintaan. Kirjoitan silloin tällöin blogia Sitkeaseiloriseikkailee.
Pirkko Justander, Rusetin varapuheenjohtaja s. 1960, sosiaaliohjaaja
⦁ työskentelee naisjärjestössä suunnittelijana/naisten moninaisuus ⦁ naistenlinja.fi
⦁ äiti ja isoäiti
⦁ liikuntavamma, joka johtuu geenivirheestä
⦁ kiinnostuksen kohteet: logoterapia, maailmanparannus ja taide.
⦁ naiskirjailijat, joka ovat vaikuttaneet elämänkulkuun: Hella Wuolijoki ja Kaari Utrio
⦁ blogi Nuttura ja minä ynnä Runotyttö ⦁ blogspot.com/
Riitta Jolanki, olen Rusetin sihteeri ja toinen Kilta-jäsenrekisterin käyttäjä puheenjohtaja Marja Pihnalan lisäksi.
Synnyin 65 vuotta sitten Sodankylässä, josta lähdin 70-luvun alussa opiskelemaan pääkaupunkiseudulle, jonne jäinkin sitten pysyvästi asumaan. Työskentelin 35 vuotta tutkijana ja jäin vanhuuseläkkeelle reilut kaksi vuotta sitten.
Vammaisaktivisti minusta tuli vuonna 2015, jolloin minut valittiin Helsingin Invalidien Yhdistys ry:n (HIY) hallitukseen. Olen sen jälkeen ollut luottamustehtävissä myös Invalidiliitossa ja Helsingin kaupungin Vammaisneuvostossa. HIY:n naisvastaavana ja Naisten iltojen vetäjänä olen toiminut useita vuosia.
Koen vammaisjärjestöjen naistoiminnan erittäin tärkeäksi ja olen innolla mukana Rusetin toiminnassa. Naiseuden koko kirjo kuuluu meille erilaisista vammoista tai sairauksista huolimatta!
Olen Kristiina Harju, tällä hetkellä Nizzassa talvehtiva entinen organisaatiokonsultti ja johdon coach. Teen vielä jonkin verran töitä, mutta periaatteessa olen eläkkeellä. Kotoisin Helsingistä ja siellä on varsinainen kotipaikkanikin.
Koen olevani jossain määrin kummitäti yhdistyksellemme, sen nimen osalta. Istuimme yksi aamupäivä aamiaisella, Marjan viimeisinä työpäivinä, ja utelin häneltä, millaisia suunnitelmia hänellä on. ”Minulla on yksi unelma”, Marja sanoi. ”Mikä?” ”Perustaa vammaisille naisille sellainen yhdistys, jonka tehtävänä on toteuttaa unelmia.” ”Mikä se nimi voisi olla?”, kysyin. Marja: ”Sano sinä!” Ja sanoin sen sanan, joka oli tullut mieleeni sinä aikana, kun Marja kertoi unelmastaan: ”Rusetti”.
Oli minulla toinenkin kysymys: ”Saanko tulla mukaan toimintaan?” Sain, olen siitä niin ylpeä ja kiitollinen!
Rusetin sääntöjen 2. pykälässä on ehkä maailman moderneimmin kuvattu yhdistyksen toiminta ja sen kohderyhmä. Suosittelen lukemaan!
Odotan innolla paluutani Helsinkiin, että pääsen taas tekemisiin Rusetin hallituksen ja jäsenten kanssa. Meissä on mahtava luova energia, ja mikä parasta, uskomaton määrä ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta <3. Juuri niitä aineksia, joita rusettilaisuus on: luottamusta sukeltaa maailmaan ja tehdä juuri niitä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä kaikkia naisia ja naiseksi itsensä tuntevia ajatellen.
Rita Järvinen, omakuvaesittely Rusetin hallituksesta
Rusetti keikahti päästäni kun poliovirus muutti elämänkulun 50-luvun lopulla. Pikkutytöstä kasvoi aikuinen nainen monien sairaalassa vietettyjen vuosien jälkeen. Unelmat ja usko tulevaisuuteen ovat kannatelleet vuosien ajan. Löysin elämänkumppanin, avioiduin ja 80-luvulta alkaen olen ollut mukana vammaisliikkeessä Kynnys ry:ssä. Voimaannuin ensi kerran vammaisena naisena 90-luvun vaihteessa kun osallistuin Kynnys ry:n järjestämään kurssiin Kauniaisissa. Kurssin ohjaajina olivat Kynnyksen silloinen koulutussihteeri Gunilla Sjövall ja USA:sta vieraana ollut Independent Living -liikkeen perustaja Judith Heuman. Samoihin aikoihin työllistyin Kynnyksen aluesihteeriksi Tampereella.
Nautin hetkessä olemisesta. Iloitsen ihmisvilinästä rautatieasemilla, hiljennyn kuuntelemaan keväistä veden solinaa. Arvostan viisautta ja rohkeutta muuttaa maailmaa paremmaksi meille kaikille. Toheloin sosiaalisen median ja tietotekniikan kanssa. Yritän oppia, että luopuminen on myös uuden alkua. Ystävyys antaa voimaa. Rusetti tuo iloa ja uskoa elämään meidän kaikenikäisten naisten keskuuteen. Mottoni on tällä hetkellä ”Tärkeää ei ole perille pääseminen vaan matkalla oleminen” ja Tommy Hellstenin sanoin ”vaikutan maailmassa eniten olemalla läsnä”.
Olen Kristiina Karhos, 58-vuotias työkyvyttömyyseläkkeellä oleva MS-tautia sairastava varatuomari. Vapaaehtoistyön aloitin jo työelämässä ollessani ja nyt on kulunut yhdeksän vuotta vammaisjärjestöjen hallituksissa eri tehtävissä. Olen onnellinen siitä, että minut valittiin Rusetin uuteen hallitukseen ja innoissani kaikesta Rusetin suunnitteilla olevasta toiminnasta. Iloisella naisenergialla päihitämme tämän ajan synkkyyden ja annamme kevään tulla niin mieliin kuin ympäristöönkin! Moponi odottaa jo malttamattomana retkiä lastenlasteni kanssa ulos keväiseen luontoon.
Olen Anna-Stina Lindén 60, Helsingistä
Toinen jalkani on liikenneonnettomuuden seurauksena haudassa ollut jo 8 vuotta.
Kolariin asti tienasin leipäni ilmailun parissa. Pisimmän työrupeaman tein Zürichin lentokentällä ja Helsingissä, Swissairille yhteensä 20 vuotta. Flygarit on mun juttu.
Kolari ei minua tappanut. Rikkoi ja vahvisti. Tässä nyt olen, kopin ottaneena Rusetin unelmasta ja elämää vaalien. Viimevuosien vapaaehtois- ja vertaistukityö on ollut antoisaa. Uusia näkökulmia ja ystäviä.
Innoissani pörrään modernissa sosiaalisessa mediassa ja digiajassa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa. Happy to connect! Onnettomuuden vaiheet työstin blogissa, jonka kirjoittaminen on hiipunut.
Nyt olen intoa piukassa Rusetissa yhdessä kanssanne. Käydään tutuiksi.
Olen Tuula Paasivirta, Rusetin uusi hallituksen jäsen ja iloinen siitä ja haluan esittäytyä. Olen 60-vuotias teologian maisteri, kirjallisuusterapiaohjaaja ja merkonomi ja Helsinkiin toi juna nuorena neitona Pressanlinnan kortteliin valtion leipiin. Kohta 17 vuotta olen työskennellyt pappina ja tällä hetkellä olen määräaikaisena pastorin sijaisena Korson seurakunnassa Vantaalla.
Vammaisuus on minulla yhtä vanha, kuin minäkin eli vammauduin syntymäni hetkellä ja sain seuralaiseksi CP -vamman;… pääasiassa siis liikunta- ja näkövamma ja joitain muita juttuja.
Naisasia on minulle tärkeää, maatalon tyttärenä olen sen kanssa aika tasainen, minulta on itsestään selvästi huushollista löytynyt vasarat ja porat, mutta myös kauniit vaatteet kelpaavat minulle. Unelmat ovat elämässä tärkeitä. Ainakin minua ne auttavat eteenpäin. Ja vammaisella tytöllä ja naisella saa olla ja on hyvä olla unelmia. Niitä on mukava olla toteuttamassa myös muille. Yksi unelma on kertoa Tyytyväisyystaidoista, joista mielelläni puhun ja kirjoitan. Olen pitänyt aiheesta myös tapahtumapäiviä kirjallisuusterapiamenetelmällä. Bloggaan, kun ehdin.
Kirjoitan runoja ja pienessä määrin teen toimittajan töitä, valokuvaan, tykkään nimipuutarhastani.
Naisasiassa vaikutan myös vammaisjärjestöjen naisverkostossa kirkon edustajana. Synkempää puolta naisen elämässä katselimme, kun olimme kirjoittamassa kirjaa Uskalla olla, uskalla puhua, vammainen nainen ja väkivalta (Toim. Minna Piispa.) Muutoin minua kiinnostaa köyhyys- ja työllistymiskysymykset työn, luottamus- ja vapaaehtoistöiden kautta. Olen hyvin perillä monista uusista tavoista tehdä työtä auttamispalveluissa esim. tietotekniikkaa käyttäen, mutta face to face on aina hyvä.
Olen Tuula Partanen 53-v perheellinen. Perheeseeni kuuluu myös kaksi eloisaa jacrussell terrieriä.
Ennen vammautumista tein töitä mm. kauneudenhoito alalla ja atk-puolella. Kun tiesin mikä minusta tulee isona, päätin että haluan sosiaali-alalle ja pääsin sosiaalivirastoon töihin, jossa olin yli 20 vuotta erilaisissa tehtävissä.
Vammautumisen jälkeen siirryin toimeentulotuen puolelta vammaispalvelun työntekijäksi, joka oli erittäin mieluisaa ja antoisaa aikaa.
Toimin Helsingin Invalidien Yhdistyksessä vapaaehtoisena neuvontapalvelutyöntekijänä.
Jo nuorena olin mukana erilaisissa luottamustehtävissä ja tein mm. vapaa -ehtoistyötä lasten parissa.
Rusettissa on mahdollisuus osallistua erilaisten unelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Mottoni: Älä pelkää yrittää saavuttaa unelmiasi. Ole iloinen pienistäkin unelmista jotka ovat toteutuneet.
Moi! Olen 30- vuotias Tiia Tallgren, yhden leikki-ikäisen lapsen äiti Huittisista. Huusholliamme sulostuttaa myös kaksi kesyrottapoikaa.
Olen syntymävammainen, diagnoosina MMC ja Hydrokefalia.
Olen erittäin iloinen päästessäni mukaan Rusetin toimintaan, sillä naisten ja tyttöjen kanssa tehtävä työ on yleisestikin lähellä sydäntäni. Rusetin lisäksi toimin kahdessa muussa vammaisten asioita ajavassa yhdistyksessä hallituksen jäsenenä ja muissa luottamustehtävissä, kuten sihteerinä, taloudenhoitajana sekä naisvastaavana.
Päivätöikseni teen kahdella sähköyhtiöllä myyjän/sihteerin hommia.
Rusetissa toivoisin voivani olla osaltani mukana naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa erilaisin keinoin, kuten tiedotuksen ja yhteisten hetkien ja tekemisen kautta.
Yhteiskuva vuoden 2017 hallituksesta lähes kokonaisuudessaan. Siitä puuttuvat maakuntien edustajat eli Rita Tampereelta ja Tiia Huittisista. He olivat vahvasti mukana skypen kautta. Kuvassa (oikealta vasemmalle) alarivi Riitta, ja Pirkko ja Tuula. Ylärivi toinen Tuula, Kristiina, Marja ja Tintti (Anna-Stina). Toinen Kristiina oli estynyt.
Yhteiskuvan otti hovikuvaajamme Laura