Se on ruuasta koitettava pihistää
"Pahin tilanne on se, kun kerta kaikkiaan on rahat loppu. Lääkkeet rupeaa loppumaan.
Minulla on näköhermoa vaurioittava sairaus, johon tarvitsen lääkkeitä ja kipulääkkeitä, sillä sairauteni takia säryt ovat ihan hirveät. Näiden lisäksi on vielä verenpaine- ja närästyslääkkeet. Lääkkeisiin kuluu 50 euroa kuussa. Ennen kunta korvasi lääkkeet ja pystyin ostamaan kolmen kuukauden satsin lääkkeitä yhtä aikaa. Mutta nyt kun pitää hakea korvauksia Kelalta, se ei enää onnistu.
Pakkohan kipulääkkeitä on syödä. En pärjää ilman. Verenpainelääkkeitä ei voi jättää pois, ei mitään voi. Kipulääkkeitä voi ottaa 2-3 päivässä, otan korkeintaan kaksi. Se on säästeliäästi syötävä.
Kelan kuntoutukseen ei pääse kuten ennen. Myös avokuntoutus evättiin. Käskettiin mennä terveyskeskukseen, koska olen kuulemma niin hyväkuntoinen.
Kun kävin yksityisellä lääkärillä, Kela ei korvannut mitään, vaan minun piti itse maksaa 200 euroa. Hammaslääkäriin pitäisi mennä, mutta ei ole varaa. Oma terveys rupeaa pettämään.
Aina kuitenkin laitan toimeentulotukihakemuksen Kelaan, mutta tuntuu, etten jaksa enää tapella. Olen niin täynnä sitä. Tiedän, että kun tulee päätös, se on kielteinen.
Miettii, että miten sitä taas pärjää
Rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Se on ruuasta koitettava pihistää. Nyt kun hain kipulääkkeet, täytyy odottaa niin kauan, että saan taas rahaa. Miettii, että miten sitä taas pärjää.
Pitäisi ostaa uusia vaatteita. Kirpputorilta tai osamaksulla. En kuitenkaan haluaisi ostaa osamaksulla.
Pahin tilanne on se, kun kerta kaikkiaan on rahat loppu. Lääkkeet rupeaa loppumaan. Jääkaappi alkaa olla tyhjä. Se on pahin. Ja mietit. On monet yöunet menneet."
Nainen, 59
