Uuden vammaispalvelulain mukaan liikkumisen tuki voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Tässä tutkimuksessa tarkastelu kohdennettiin yhteen liikkumisen tuen järjestämistapaan, kuljetuspalveluun. Haastatteluihin osallistui 30 kuljetuspalvelun käyttäjää. Suurin osa heistä sai kuljetuspalvelua vammaispalvelulain takaaman vähimmäismäärän eli 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, mutta osalle oli tehty räätälöidympiä päätöksiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi:
Lisäksi kuljetuspalveluun on mahdollista saada niin sanottuja erillisoikeuksia, jos niihin on kuljetuspalvelun käyttämisen kannalta välttämätön tarve. Näitä voivat olla muun muassa:
Moni haastatteluihin osallistunut kuljetuspalvelun käyttäjä koki yksilölliset järjestelyt toimiviksi. Useampi heistä toi kuitenkin esiin, että tietoa erilaisista mahdollisuuksista oli vaikea saada ja tietoa oli täytynyt etsiä itse. Osallistujat pitivät tärkeänä, että vammaissosiaalityössä esiteltäisiin kuljetuspalvelun käyttäjille nykyistä kattavammin erilaisia vaihtoehtoja järjestää liikkumisen tuki.
Haastatteluissa nousi esiin, että parhaimmillaan kuljetuspalvelulla pääsee sujuvasti kaikille asiointi- ja vapaa-ajan matkoille. Erilliset, omiin tarpeisiin riittävät opiskelu- tai työmatkat mahdollistavat opiskelun tai työssäkäynnin. Jotta kuljetuspalvelu vastaa käyttäjänsä tarpeita, täytyy hänen tulla kuulluksi vammaissosiaalityössä palvelupäätökseensä liittyen. Kun kuljetuspalvelumatkoja on sopiva määrä ja matkustusalue kattaa tarvittavat kunnat, kuljetuspalvelu edistää toimijuutta ja yhdenvertaista liikkumista.
”Ne pyysi hakemusta tehtäessä määrittelemään sen tarpeen ja mä pystyin aika tarkkaan määrittelemään kesäpaikalla käynnit ja nää tällaiset yhdistys- ja muuhun osallisuuteen liittyvät ja harrastukseen osallistumiset ja sitten asiointimatkat päälle, niin se on riittänyt hyvin.” (haastattelu 11)
Vastakohtaisesti haastatteluissa kerrottiin myös siitä, ettei omaan kuljetuspalvelupäätökseen ole pystynyt vaikuttamaan riittävästi. Yleisimpänä ongelmana koettiin se, että matkamäärä on vähäinen suhteessa omiin tarpeisiin. Kun matkoja ei ole tarpeeksi, välttämättömät asioinnit täytyy priorisoida ja muita tärkeitä matkoja joutuu karsimaan. Jotkut toivat esiin myös matkustusalueen kapeuden. Kun kuljetuspalvelulla ei pääse niihin kuntiin, joissa haluaisi käydä esimerkiksi harrastuksissa tai tapaamassa läheisiä, rajoittaa se näihin osallistumista.
”Kun on näitä eri tapaamisia, niin eihän mulla riitä matkat. Mun on ehdottomasti ajateltava, että pystyn hoitamaan nää välttämättömät, nimenomaan kaupassa käynnit. Se ei jätä sitten hirveästi enää mahdollisuuksia käydä missään. Se rajoittaa huomattavasti mun liikkumista.” (haastattelu 6)
Koska jokaisella on omanlaisensa liikkumisen tarpeet, on tärkeää, että kuljetuspalvelun käyttäjä voi olla mukana laatimassa kuljetuspalvelupäätöstään. Tämän toteutumisen haasteiksi mainittiin muun muassa vammaissosiaalityön ruuhkaisuus sekä se, että oma työntekijä vaihtuu usein. Kuljetuspalvelupäätöksen yksilöllisyyteen on tarpeen panostaa vammaissosiaalityössä, sillä kuljetuspalvelu on monelle eräs tärkeimmistä palveluista toimijuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden mahdollistumiseksi.
Kuljetuspalvelupäätöksen lisäksi palvelun käyttökokemukseen vaikuttaa se, kuinka matkat toteutuvat käytännössä. Tähän liittyy esimerkiksi kuljetusten saapuminen ajoissa ja matkojen turvallisuus. Kuljetusten toteutumisesta vastaavat taksien välityskeskukset, taksiyritykset ja taksinkuljettajat. Kuljetuspalvelumatkoihin liittyvistä kokemuksista on kirjoitettu tutkimuksesta 8.4.2026 julkaistussa uutisessa.
Tutkimuksen tulokset esitellään kokonaisuudessaan 2.6.2026 julkaistavassa raportissa.
Samana päivänä kello 17-18.30 järjestetään Invalidiliitto tutkii: Kokemuksia vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta -webinaari, jossa keskustellaan tutkimuksen tuloksista. Katso webinaarin ohjelma ja ilmoittaudu mukaan 31.5. mennessä.