Vammaispalveluja yksilöllisten tarpeiden mukaan

15.2.2018
Vammaispalveluja koskevaa lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko keskusteli tiistaina 13. helmikuuta keskeisten järjestöjen kanssa vammaispalvelulakiluonnokseen suunnitelluista muutoksista.
Kuva
Ministeri Saarikon järjestökuulemisessa kuvassa Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen, pääjohtaja Petri Pohjonen ja stm neuvotteleva virkamies Jaana Huhta.

 

Tilaisuudessa oli mukana myös Invalidiliitto, joka pitää lakiluonnosta pääosin onnistuneena. Invalidiliiton mielestä lakiluonnos huomioi niin YK:n vammaisten yleissopimuksen vaatimukset kuin myös perusoikeudelliset tavoitteet.

Tuleva lainsäädäntö edellyttää uutta lähestymistapaa vammaisuuteen, sen toimintakyvyn rajoitteiden ymmärtämiseen ja näiden perusteella muodostettaviin palvelukokonaisuuksiin. Keskeistä tulee olemaan vammaissektorin ja sen ympärillä olevan toimintaympäristön aito yhteistyö. Tämä edellyttää merkittävää toiminnallista ja kulttuurillista muutosta.

Mitä tarkoittaa aito yhdenvertaisuus?

On tärkeää, että vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus, osallisuus ja itsemääräämisoikeus turvataan sellaisilla yksilöllisillä palveluilla, jotka parhaiten turvaavat vammaisen ihmisen oikeuden. Ihmisillä on erilaisia vammoja, joiden vuoksi palvelutarpeita on erilaisia ja myös kyvyt kertoa omista tarpeistaan vaihtelevat paljon. Osa tarvitsee henkilökohtaista apua ja vaikkapa kuljetuspalveluita elääkseen yhdenvertaista elämää, kun taas osa vammaisista tarvitsee valmennusta ja tukea omaa elämäänsä koskeviin päätösten tekemiseen ja päivittäisiin toimiin. Henkilökohtainen apu on siis eri asia kuin valmennus ja tuki.

– Aito yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että vammaista ihmistä ja hänen tarpeitaan verrataan, jos ylipäänsä tarvitsee verrata, samassa elämäntilanteessa ja olosuhteessa olevaan ei-vammaiseen. Eri tilanteissa olevien vammaisten ihmisten samankaltainen kohtelu johtaa syrjintään. On tärkeää ymmärtää erot ja tarpeet palveluissa, jotta yksilöllisyys voidaan oikeasti turvata. Aito yhdenvertaisuus edellyttää sitä, että erot huomioidaan ja palvelut toteutetaan niiden mukaisesti, sanoo Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen.

Tähän lakiluonnos antaa hyvän mahdollisuuden.

Pelkästään laki ei takaa palveluja

Invalidiliitto pitää tärkeänä yksilöllistä lähestymistapaa palveluiden järjestämiselle. Tämä edellyttää kuitenkin yksilöllisten tarpeiden tunnistamista myös laissa ehdotetuissa erityispalveluissa.

– Pelkästään millään lailla ei koskaan voida turvata paljon palveluja tarvitsevien vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Oikeuden toteutuminen on riippuvainen käytännön toteuttajista. Siitä että toimintaympäristö tunnistaa taustalla olevan toimintalogiikan ja sen, mihin tarpeeseen palvelulla pyritään. Tämä edellyttää selkeyttä, mikä nimenomaan turvaa yksilön oikeudet, sanoo Invalidiliiton lakimies Elina Nieminen.

Vain näin saavutetaan toivottu lopputulos: vammaisten ihmisten aito itsemääräämisoikeus riippumatta siitä, mistä vamman tai sairauden aiheuttama toimintakyvyn rajoite johtuu.

Yksilöllistä apua eri keinoin

Ehdotettu lakiluonnos sisältää useita eri palveluita, joilla turvataan asiakaslähtöistä ja yksilöllistä apua. Tällaisia palveluja ovat valmennus ja tuki, monialainen asumisen tuki sekä henkilökohtainen apu. Erityisesti valmennuksen ja tuen tavoitteena on vahvistaa vammaisen ihmisen voimavaroja, itsemääräämisoikeutta, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta mm. pitkäaikaisena tuettuna päätöksentekona ja tavanomaisessa elämässä suoriutumisessa. Näillä kaikilla palveluilla turvataan vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeus, osallisuus ja yhdenvertaisuus.

– On tärkeää huomioida, ettei henkilökohtainen apu ole kaikkien palveluiden äiti. Eri palvelut lähtevät eri lähtökohdista ja tarpeista. Yhteistä kaikille palveluille on tavoite turvata yhdenvertaisesti vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus, Nieminen toteaa. 

– Laki tulee kokoamaan yhteen niin liikunta-, kehitys- ja näkövammaiset kuin muut erityisiä palveluja tarvitsevat vammaiset ihmiset. Henkilön tarvitsemien palvelujen turvaamiseksi laissa esitetty yksilöllinen palvelutarpeen arviointi ja suunnittelu, ovat keskiössä, Pohjonen sanoo ja korostaa, että jokainen on oman itsensä paras asiantuntija.

Teksti: Kirsi Tervamäki

Kuva: Elina Nieminen

Jaa sosiaalisessa mediassa