Vammaispalvelulain tavoitteena on lisätä vammaisten henkilöiden keskinäistä yhdenvertaisuutta. Korjaukset, joita sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää, kohdentuvat pääosin muihin kuin näkö- tai liikuntavammaisiin henkilöihin lisäten vammaryhmien välistä eriarvoisuutta. Vammaispalveluista riippuvaisten henkilöiden perusoikeudet eivät toteudu täysimääräisesti, jos lakiteksti etenee esitetyllä tavalla. Korjaukset eivät turvaa riittävästi vammaisten ihmisten sujuvaa arkea, esimerkiksi työssäkäyntiä tai opiskelua.
Vammaisten ihmisten aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa tulee jatkossakin tukea. Nyt käsittelyssä oleva ehdotus kääntää painopistettä valitettavan paljon suuntaan, jossa vammaiset nähdään vain hoidon kohteina.
Lain piiriin kuuluvien henkilöiden määritelmää esitetään laajennettavaksi ja lakiin ollaan kirjaamassa uusia palvelumuotoja. Onko vammaisille ihmisille hyvin tärkeä erityislaki muuttumassa yleislaiksi, joka takaa varsin laajalle joukolle runsaasti subjektiivisia oikeuksia? Tässä tapauksessa resursseja palvelujen toteuttamiseen hyvinvointialueilla pitää olla tuntuvasti nykyistä enemmän.
Laista puuttuu seurantamekanismi, jolla havaittaisiin korjaustarpeet. Jos laki heikkouksistaan huolimatta etenisi eduskunnassa, vahva seuranta olisi välttämätön. Seurantaan olisi kytkettävä vammaisten ihmisten ja vammaisjärjestöjen osallisuus YK:n vammaisyleissopimuksen edellyttämällä tavalla.
Janne Juvakka, toimitusjohtaja, Invalidiliitto ry
Jukka Tahvanainen, toimitusjohtaja, Näkövammaisten liitto ry
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 7.2.2023