Joustava työelämä avaa ovia

Joustavuus on edellytys, ei erivapaus

Osallistuin äskettäin pohjoismaiseen webinaariin, joka esitteli tutkimustuloksia joustavan työn ja etätyön roolista vammaisten ihmisten työllistymisessä. Tanskalaiseen dataan perustuva tutkimus osoittaa selvästi, että työelämän joustavuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka mahdollistaa vammaisten ihmisten työllistymisen. Merkittävää on, että joustavuus ei ole tärkeää vain niille, jotka jo ovat työelämässä. Myös työelämän ulkopuolella olevat vammaiset ihmiset pitävät joustavia työjärjestelyjä ratkaisevana edellytyksenä sille, että työhön hakeutuminen on ylipäätään mahdollista.

Suomessa joustot – kuten etätyö, lyhyemmät työajat tai mahdollisuus taukoihin – nähdään silti usein yksilöllisinä järjestelyinä, joita pitää erikseen pyytää ja perustella. Tämä asetelma kuormittaa yksilöä ja ylläpitää ajatusta siitä, että joustavuus on poikkeus.

Todellisuudessa kyse on rakenteista. Joustavuus työelämässä ei ole erityistarve, vaan toimivan ja yhdenvertaisen työelämän perusta, joka hyödyttää kaikkia työyhteisöjä.

Etätyö muuttaa työn saavutettavuutta

Etä- ja hybridityön yleistyminen on yksi viime vuosien merkittävimmistä työelämän muutoksista. Työ ei ole enää yhtä tiukasti sidottu aikaan tai paikkaan. Tällä on suuri merkitys monille vammaisille ihmisille. Amerikkalaiseen dataan perustuva tutkimus osoitti yksiselitteisesti, että etätyön lisääntyminen edisti erityisesti vammaisten ihmisten työllistymistä.

Etätyö voi:

*   poistaa esteitä, jotka liittyvät liikkumiseen ja fyysiseen esteettömyyteen

*   vähentää työpäivän kokonaiskuormitusta ja säästää energiaa itse työhön

*   helpottaa terveyden ja toimintakyvyn vaihteluiden huomioimista

*   mahdollistaa osallistumisen työelämään myös elämäntilanteissa, joissa kokopäiväinen lähityö ei ole mahdollista

Moni työ, joka aiemmin jäi käytännössä saavuttamattomiin, on nyt täysin mahdollinen. Tässä mielessä etätyö ei ole vain työnteon tapa, vaan rakenteellinen muutos työn saavutettavuudessa.

Ongelma ei ole osaamisessa – vaan rakenteissa

Vammaisten ihmisten työllistymistä koskevassa keskustelussa huomio kiinnittyy usein yksilöön: osaako hän, jaksaako, soveltuuko hän? Tutkimus ja kokemusperäinen tieto kertovat kuitenkin muuta.

Suurimmat esteet liittyvät rakenteisiin:

*   työpaikkojen esteellisyyteen

*   kuormittaviin ja epävarmoihin työmatkoihin

*   jäykkiin työaikoihin

*   oletuksiin siitä, miltä ”oikea työntekijä” näyttää ja miten hänen kuuluu työskennellä

Monessa tapauksessa itse työ olisi täysin tehtävissä, jos se olisi järjestetty joustavammin. 

Joustava työ ei synny itsestään

On tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, että etätyö ei ole automaattisesti yhdenvertaista. Ilman saavutettavia digitaalisia välineitä, osallistavaa johtamista ja yhteisiä pelisääntöjä se voi johtaa myös ulkopuolisuuteen tai näkymättömyyteen.

Siksi joustavuutta ei voi sysätä yksittäisten työntekijöiden vastuulle. Työnantajilla ja organisaatioilla on velvollisuus rakentaa käytäntöjä, joissa joustavuus on aidosti kaikkien saatavilla, eikä vain niiden, jotka osaavat tai uskaltavat sitä vaatia.

Tulevaisuuden työelämä rakennetaan nyt

Nuorille vammaisille ihmisille työ ei tarkoita vain toimeentuloa. Se on osallisuutta, itsenäisyyttä ja mahdollisuutta käyttää omaa osaamista. Kun työelämä joustaa, yhä useampi pääsee mukaan – ei erityisjärjestelyjen kautta, vaan yhdenvertaisena toimijana.

Työelämän joustot ja etätyö eivät yksin ratkaise työllisyyden ongelmia. Mutta ne madaltavat kynnystä, purkavat vanhoja esteitä ja kohdistuvat juuri niihin rakenteellisiin ongelmiin, jotka ovat pitkään sulkeneet vammaisia ihmisiä työelämän ulkopuolelle.

Kysymys kuuluu: osaammeko hyödyntää tämän mahdollisuuden?  Rakennammeko työelämää, jossa joustavuus on normi ja osallisuus todellista?

Linkki tutkimuksia esittelevään NIVAn seminaariin