Yhdistyskentän askelmerkit esteettömyyden tiellä

Kirjoittanut Tiina Ihalainen To, 01.11.2018
”Eikös se nyt ole ihan hyvä, että joku luiska on kuitenkin tehty?” kysyi minulta eräs paikallinen toimija, joka halusi tarjota alueen jäsenyhdistyksille tiloja erilaisia toimintoja ja tapahtumia varten. On toimittu lain ja asetusten mukaan sekä rakennettu määrämittainen ja säädökset täyttävä luiska. Huvittuneena totesin, että ”laskettelisitko itse pyörätuolilla tuosta alas, minä en uskaltaisi”.

Onko esteettömyys ja sen toteutuminen arvokysymys?

Perustuslain mukaan olemme kaikki yhdenvertaisia koko maailman edessä. Kyse on tosiasiallisesta esteettömyyteen liittyvästä yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisesta. Asia on pääsääntöisesti kaikkien tiedossa. Kysyttäessä jokainen myötäilee ja ilman muuta haluaa toimia tämän lain pykälän mukaan. Jos kuitenkin uskaltaisimme astua yhden askeleen eteenpäin ja pohtia asiaa pintaa syvemmältä, niin joudumme sen kysymyksen eteen, että onko esteettömyys ja sen toteutuminen arvokysymys. Haluammeko tarjota kaikille saman mahdollisuuden osallistua ja toimia tässä yhteiskunnassa?

Esteettömyys on osa jäsenyhdistystemme arkea

Jos otamme sata ihmistä ja haluamme tarjota heille jonkin hienon elämyksen, teemmekö 99 ihmistä onnelliseksi ja yhden onnettomaksi, jotta tavoite saavutetaan? Invalidiliiton jäsenyhdistyksille tämä kysymys on myös osa arkea. Taloudellinen tilanne voi olla sellainen, että jäsenistölle tarjottava retki kyllä onnistuu, jos kaikki osallistujat matkustavat samalla linja-autolla, mutta pyörä- ja sähköpyörätuolilla liikkuva jättää osallistumatta. Retki naapurikuntaan onnistuu, kun jokainen kulkee paikalle omalla tavallaan, osa taksilla ja toiset omalla autolla. Silloin jää yhteishenkeä kohottava matka kokematta, mutta saavutettavuus toteutuu kaikkien osalta. 

Ovatko esteettömyys ja saavutettavuus samoja asioita vai kolikon eri puolia, vaihtoehtoja toisilleen? Näen saavutettavuuden laajempana arvokysymyksenä ja esteettömyyden osana sitä. Jos valitaan juhlapaikka sen mukaan, että kustannukset pysyvät aisoissa ja jäsenistö voi sen vuoksi osallistua, mutta esteettömyys ei toteudu kuin osittain, niin kuinka on. Kyllä, saavutettavuus ja esteettömyys ovat enemmän synonyymejä kuin vaihtoehtoja toisilleen. Molemmilla tehdään mahdolliseksi se, että kaikenlaiset ihmiset voivat osallistua.

Me Invalidiliitossa teemme paljon vaikuttamistyötä yhdenvertaisuuteen ja esteettömyyteen liittyen. Vaadimme, että omaa toimintaamme ohjaavat nämä askelmerkit. Mutta onko meillä riittävästi välineitä ja tahtotilaa vaatia samaa ajattelutapaa kaikilta yhdistyksiltämme, jotka omalta osaltaan haluavat tuottaa jäsenistölle mielekästä toimintaa? Onko kyseessä ikuisuusongelma vai järjestökentällä toimivan työntekijän epätoivoinen huokaus?

Esteettömyyden tulisi olla itseisarvo

Esteettömyyden tulisi olla itseisarvo, jota tulisi tavoitella sen itsensä vuoksi. Muut esteettömyyteen tähtäävät asiat ovat välinearvoja, joilla pyritään saavuttamaan tila, jossa koemme onnistuvamme, kun esteettömyys toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Invalidiliiton yhdistysten toimintaa ohjaa itseisarvo esteettömyydestä. Rahan ja toimintakentän tulisi olla välinearvoja, joilla parempaan saavutettavuuteen ja esteettömyyteen pyritään.

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa