Blogit

Kuntoutuksesta käydään jälleen tärkeää yhteiskunnallista keskustelua. Samalla kun pohditaan julkisen talouden kestävyyttä ja palveluiden vaikuttavuutta, on syytä kysyä: mitä tutkimus kertoo kuntoutuksen merkityksestä?

Kuvitellaan kaksi työnhakijaa, joilla on sama koulutus, sama työkokemus ja yhtä vahva motivaatio tehdä töitä. Toinen heistä käyttää pyörätuolia. Tutkimusten mukaan heidän mahdollisuutensa päästä työhaastatteluun eivät kuitenkaan ole samat.

Tämä kertoo olennaisen vammaisten ihmisten työllisyydestä Suomessa. Kyse ei ole osaamisen tai työhalun puutteesta, vaan siitä, että työelämän rakenteet, rekrytointikäytännöt ja palvelujärjestelmä eivät vielä tarjoa kaikille yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Siksi työllisyyskuilun kaventaminen edellyttää määrätietoisia ja vaikuttavia toimia.

Sekä Invalidiliiton osallisuusbarometrissa että Kustannusvaikuttavuus vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalveluissa -osatutkimuksessa selvitettiin kokemuksia vammaispalvelulain mukaisten liikkumisen tuen palvelujen käytöstä. Projektitutkijat Oona Lipponen ja Johanna Lehtiö perkaavat löydöksiä blogissaan.

Näkymättömän vamman kanssa eläessä olen huomannut pohtivani paljon sitä, miten toimintakykyä arvioidaan ja millaisia oletuksia ihmiset minusta tekevät. Kun vamma tai sairaus ei näy ulospäin, asioiden sanoittaminen vaatii toisinaan rohkeutta. Tässä tekstissä kerron kokemuksistani vaihtelevan toimintakyvyn, vammaisuuden ja toimintakykynormien keskellä.

Invalidiliiton asiantuntijat tapasivat Kelan etuuksien ja palvelujen suunnitteluyksikön edustajia 26.6.2026. Tapaamisessa keskusteltiin Kela-kyytien kilpailutuksista, laatukriteereistä ja erityisesti esteettömien isojen taksien riittävästä saatavuudesta.

Invalidiliiton osallisuusbarometrissa sekä Kustannusvaikuttavuus vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalveluissa -haastatteluaineistossa yleisimpänä kuljetuspalvelun epäkohtana nousee esiin taksikuljetusten myöhästyminen. Lisäksi vammaiset ihmiset kohtaavat muunlaisia aikatauluongelmia palvelua käyttäessään. Näillä on vaikutuksia kuljetuspalvelun käyttäjien arkeen ja osallisuuteen.

Kysyimme keväällä hyvinvointialueiden päättäjiltä, miten fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten palvelut sekä yhdenvertaisuus ja esteettömyys toteutuvat hyvinvointialueilla ja miten heidät huomioidaan päätöksenteossa. Tulokset herättivät hämmennystä vammaisten ihmisten arkea tuntevien keskuudessa.

Olen liikkunut pyörätuolillla 16 vuotta. Hyvin pian uuden elämänvaiheen alettua ymmärsin, että itselleni tärkeisiin paikkoihin hakeutumisesta tuli vaihtelevalla tavalla monimutkaista. Tutuiksi tulivat tavarahissit, mäkihyppytornia muistuttavat luiskat, liian kapeat ovet, esteettömyyttä koskevat julkiset tiedot ja erityisesti julkisen tiedon puute, Google Mapsin katukuvaa näyttävä Street View ja vertaisten suositukset.  

Viimeaikaiset Invalidiliiton uutiset taksialan uudistuksiin liittyen ovat herättäneet vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Uutisia siis selvästi luetaan ja aihe koskettaa monia, niin käyttäjiä kuin taksialan yrittäjiä ja -kuljettajiakin.

Työelämässä puhutaan paljon osaajapulasta, tehokkuudesta ja tulevaisuuden työstä. Samalla jää liian usein sivuun yksi olennainen kysymys: kenelle nykyinen työelämä on aidosti saavutettavaa? Vammaisille nuorille työelämään pääsy ei ole aina kiinni koulutuksesta, motivaatiosta tai halusta tehdä töitä. Usein ratkaisevaa on se, millaisena työn tekemisen tapa nähdään.