Rasismin vastaisen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman kuva. Kuvituskuva.

Vammaisten vähemmistöjen asemassa vielä paljon parannettavaa

19.10.2020
Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson nosti esiin saamenkielisten, maahanmuuttaja- ja romanitaustaisten sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vammaisten ihmisten kokemat haasteet puheenvuorossaan, jonka hän piti oikeusministeriön rasismin- ja syrjinnänvastaisen sekä hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman kuulemistilaisuudessa 19. lokakuuta.

Rasismin- ja syrjinnänvastaisen sekä hyvien väestösuhteiden toimintaohjelman laatiminen on kirjattu pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan. Toimintaohjelman tavoitteena on rasismin ja syrjinnän torjuminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla eri muodoissaan arkipäivän rasismista aina rakenteelliseen rasismiin asti. Siinä on myös tarkoitus huomioida rasismin eri syrjintäperusteet (alkuperä, uskonto, kansalaisuus, kieli) ja moniperusteinen syrjintä. 

Vammaisten ihmisten moniperusteisen syrjinnän tilanteissa ilmenee ”vähemmistönä vähemmistössä” -ongelma eli keskimääräisen ihmisen perusteella luotu palvelujärjestelmä ei tunnista, millaisia ongelmia liittyy vähemmistöryhmissä eläviin vammaisten ihmisten tilanteisiin.

Rajat ylittäviä vammaispalveluita ja osallisuutta lisää

Saamenkielisillä vammaisilla ihmisillä on ollut haasteita saada omalla äidinkielellään vammaispalveluita. Tämä koskee koko vammaispalveluprosessia aina palvelusuunnitelman laatimisesta hakemukseen ja päätöksentekoon sekä toteutustapaan saakka. Henkilökohtainen apu on toisen henkilön antamaa apua arjen toiminnoissa ja menee iholle konkreettisesti. Henkilökohtaisen avun kohdalla puhutaan erityisestä luottamuksesta, joka edellyttää avustajalta kielellistä vuorovaikutusta ja kulttuurin tuntemusta. 

Pohjoissaamea puhutaan Suomen lisäksi myös Norjan puolella, joten olisi tarpeen kehittää pohjoismaiset rajat ylittäviä vammaispalveluita. Tämä näkyisi siten, että pohjoissaamea puhuva suomenkansalainen saisi jatkossa Norjan puolelta tuotettuja vammaispalveluita, jos niitä ei Suomen puolella riittävästi voida toteuttaa.

Tiedossa on myös tapaus, jossa vammaisuuden takia maksettava elinkeinotuki yritystoimintaan on Kelassa hylätty, koska porotaloudesta ei synny verotettavaa tuloa. Vaikka Kelan elinkeinotuki on syyperustainen, niin se ei ole ollut saamelaiskulttuurin ja elinkeinon kanssa yhteen sovitettavissa. Tämä kertoo rakenteellisesta ongelmasta. 

Mönkijään tai moottorikelkkaan on ollut tiettömillä saamelaisalueilla hankala saada vammankaan takia vammaispalvelulain mukaista taloudellista tukea, koska nämä välineet katsotaan tavallisesti harrastusluonteiseksi ja niillä liikutaan alueilla, joissa ei ole tieverkostoa. Väkimäärältään runsaslukuisemmassa eteläisessä Suomessa on kattava tieverkosto, mutta pohjoisessa Suomessa ei näin ole. 

Saamenkielisten vammaisten osallisuutta paikallisissa ja alueellisissa vammaisneuvostoissa pitää vahvistaa pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen osalta ihmisten omilla kotiseutualueilla.

Syrjimätöntä ja hyvää kohtelua ei osata vaatia

Maahanmuuttajataustaiset vammaiset eivät saa välttämättä esimerkiksi tarvitsemiaan sosiaalipalveluita tai terveydenhuollon apuvälinepalveluita tai niiden saaminen viivästyy. 

Varsinkin pakolaistaustaiset maahanmuuttajat tulevat maista, joissa viranomaisia pelätään. He ovat tottuneet huonoon kohteluun mm. opettajan, sosiaalityöntekijän tai muun viranomaisen kohdalta eivätkä osaa vaatia tai pelkäävät vaatia syrjimätöntä, hyvää kohtelua. 

Haasteita on myös kotoutumiskoulutukseen pääsyssä ja tiedon saavutettavuudessa. Monet vammaiset maahanmuuttajat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia tullessaan Suomeen. Tämä näkyy muun muassa Kelan kielteisissä sairauspäivärahaoikeuksien- ja työkyvyttömyyseläkkeiden etuuspäätöksissä. Luku- ja kirjoitustaidottomuus olisi huomioitava entistä paremmin eri palveluissa.

Kattava selvitys romanitaustaisista vammaisista uupuu

Romanitaustaisten vammaisten ihmisten työllistymis- ja opiskelutilanteesta tarvitaan kattava selvitys. Kieleen ja kulttuuriin liittyy erityispiirteitä sekä osallisuuteen haasteita, kuten esimerkiksi vammaisten romaninaisten ja -lasten asemaan.

Miten suhtaudutaan vammaisten ihmisten seksuaalisuuteen?

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla vammaisilla on haasteena se, miten ylipäätään suhtaudutaan vammaisten ihmisten seksuaalisuuteen. Vammaiset ihmiset on nähty sukupuolettomina ja seksuaalisuuteen kyvyttöminä. Historian saatossa on jopa steriloitu vammaisia ihmisiä. Koulujen opetus ja terveydenhuolto seksuaalikysymyksissä on suunnattu ei-vammaisille nuorille ja aikuisille.

Moninkertainen syrjintä kohdistuu vammaisiin maahanmuuttajataustaisiin ja etnisen taustan omaaviin naisiin ja tyttöihin. Oletettavasti se on tässä ryhmässä keskimääräistä piilotetumpaa. Tämän takia moninkertainen syrjintä ei näy tilastoissa, kuten esimerkiksi syrjintä tai seksuaalinen hyväksikäyttö tai muu laiminlyönti tai väkivallan kohteeksi joutuminen.

Lisätietoa: Henrik Gustafsson, lakimies, Invalidiliitto, henrik.gustafsson@invalidiliitto.fi


 

Jaa sosiaalisessa mediassa