Hero image
kuvassa Suomen lippu ja YK:n lippu vierekkäin

Haihtuiko YK:n vammaissopimuksen henki savuna ilmaan?

Kirjoittanut Petteri Pitkänen Ke, 18.09.2019
YK:n vammaissopimus tuli Suomessa voimaan kesällä 2016. Sopimuksen voimaantuloa odotettiin pitkään ja hartaasti.

Kesäkuussa 2016 oli aihetta juhlaan – tai ainakin oltiin siinä uskossa – mutta juhlan mentyä koitti arki ja myönteinen muutos vammaisten ihmisten asemaan ei ollut aivan odotusten mukainen. Sopimus ja sen henki tulisi näkyä kaikessa vammaisiin henkilöihin kohdistuvassa päätöksenteossa. Työssäni Invalidiliiton neuvontalakimiehenä huomaan kuitenkin jatkuvasti, ettei sopimusta juuri tunneta.

Vammaissopimuksen läpileikkaavana periaatteena on vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus, mutta sen toteutumiseen on vielä matkaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomuksissa raportoidaan vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän jatkuvasta kasvusta. Myös poliisiammattikorkeakoulun tilastot kertovat karua kieltään vammaisiin henkilöihin eri muodoissa kohdistuneesta syrjinnästä – jopa väkivallasta. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mihin vammaissopimuksen henki katosi?

Riittääkö 498 toimenpidettä parantamaan vammaisten ihmisten asemaa?

YK:n vammaissopimus velvoittaa sopimukseen sitoutuneen jäsenvaltion antamaan kahden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta kattavan raportin niistä toimista, joihin jäsenvaltio on ryhtynyt täyttääkseen sopimuksesta johtuvat velvoitteensa. Suomen ensimmäinen raportti vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanosta valmistui elokuussa 2019.

Siinä on 498-kohtainen luettelo artiklojen soveltamisesta käytäntöön. On hyvä, että hajallaan oleva vammaisia ihmisiä koskeva sääntely on koottu yhteen tiiviiksi paketiksi, mutta riittääkö se? Vammaisen ihmisen arki osoittaa, että ei riitä. Jokaista toimenpidettä tulisi tarkastella vammaisen ihmisen näkökulmasta. Katse tulisi kääntää eri tavoin vammaisiin yksilöihin ja arvioida miten vammaissopimus turvaa heidän asemansa ja oikeutensa.

Ensimmäinen määräaikaisraportti kattaa kaikki vammaissopimuksen artiklat. Myöhemmin annettavissa raporteissa keskitytään YK:n kulloinkin määrittelemiin teemoihin. Näin ollen ensimmäinen määräaikaisraportti muodostaa sen pohjatason, johon myöhempien raporttien sisältöä ja vammaissopimuksen soveltamisalalla tapahtuvia muutoksia verrataan.

Rinnakkaisraportilla vammaisten ihmisten oma ääni kuuluviin

Vammaisjärjestöt haluavat tietää, miten niiden edustamat vammaiset henkilöt itse kokevat asemansa muuttuneen vammaissopimuksen tultua voimaan. Kolmeakymmentä valtakunnallista vammaisjärjestöä edustavan Vammaisfoorumin vuonna 2018 järjestämään kyselyyn vastasi parisen tuhatta vammaista ihmistä joko itse tai avustettuna.

Ensimmäisiä tuloksia tämän laajan ja arvokkaan aineiston sisällöstä julkistettiin Helsingissä 4.9.2019 pidetyssä tilaisuudessa. Tulosten perusteella vammaiset ihmiset kokevat asemansa edelleen heikoksi. Se näkyy esim. toteutumattomina tai puutteellisesti toteutuneina vammaispalvelulain mukaisina palveluina ja tukitoimina, heikkona toimeentulona sekä puuttuvina mahdollisuuksina opiskella tai työllistyä.

Rinnakkaisraportin avulla vammaisjärjestöt pyrkivät saamaan vammaisten ihmisten äänen kuuluviin niin YK:ssa kuin kansallisessa oikeuksienvalvontatyössään. Vammaisten ihmisten osallisuuden korostaminen on vammaissopimuksen hengen mukaista!

Miten juurruttaa vammaissopimus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?

Toteutuakseen käytännössä vammaissopimus tulee juurruttaa osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa. Juurtuminen on ollut yllättävän hidasta ja kaipaisi nähtävästi väkevää lannoitetta, mutta millaista?

Vammaissopimuksessa jäsenvaltio velvoitetaan perustamaan hallinnollinen elin sovittamaan hallinnon eri lohkoilla vammaisia koskevia määräyksiä.  Suomessa se on Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE), jossa myös vammaiset henkilöt ja heidän omaisensa ovat edustettuina. VANE:ssa on laadittu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma vuosiksi 2018–2019 otsikolla Oikeus osallisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Siinä on selkeästi määritelty ne toimenpiteet, joilla vammaissopimusta edistetään kahdella ensimmäisellä toimintaohjelmakaudella vuosina 2018–2019.

Millainen on vammaisten ihmisten asema maailman myllerryksessä?

Paperilla YK:n vammaissopimuksen henki on vahva, mutta onko se sitä myös käytännössä? Kansainvälisesti ajatellen sopimus astui Suomessa voimaan aikana, jota kutsutaan toisinaan totuuden jälkeiseksi ajaksi. YK:n asema on kokenut kolauksen. Myös kansalaisten perus- ja ihmisoikeudet ovat monissa maissa kyseenalaistettu tai niihin kohdistuu ankaraa painetta. Kansantaloudet uhkaavat ajautua taantumaan ja kenties lamaan.

Uhkia on – mutta myös mahdollisuuksia. Suomessa tulisi edelleen vaalia ajatusta yhdenvertaisten mahdollisuuksien takaamisesta kaikille kansalaisillemme. Sisäisesti vahva yhteiskunta kestää mahdolliset suuremmatkin kolhut. Vammaissopimus on hyvä työkalu vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttajana.

Suomi yhdenmukaistaa kansainvälisen sopimuksen alaan kuuluvan lainsäädäntönsä ennen sopimuksen kansallista voimaanpanoa. Näin varmistetaan kansalaisten oikeuksien toteutuminen kansallisen lainsäädännön nojalla niissäkin tilanteissa, joissa kansainvälisen sopimuksen arvo syystä tai toisesta himmenisi. Tällä tavoin toimimalla YK:n vammaissopimuksenkaan henki ei karkaa tyystin savuna ilmaan myrskyisinäkään aikoina.

 

Jaa sosiaalisessa mediassa