Hero image
Miehiä istumassa pöydän äärellä, yksi heistä pyörätuolissa. Kuvituskuva.

Kuuluuko osallisuus vammaisille ihmisille?

Kirjoittanut Ylva Krokfors Ti, 23.02.2021
Osallisuus on sana, jota usein käytetään niin koulutukseen kuin päätöksentekoon liittyvässä puheessa. Erityisen paljon sitä tunnutaan käytettävän nyt kuntavaalien lähestyessä. Tässä blogissa pyrin tuomaan esille osallisuuden moninaisuutta ja tarkastelemaan kriittisesti osallisuutta vammaisjärjestön näkökulmasta.

Invalidiliiton näkökulmasta osallisuudesta täytyy vammaisten henkilöiden itsensä ja heidän järjestöjensä pitää kovasti huolta. Jos ja kun tunnistamme asenneongelmia, tietämättömyyttä tai suoranaista ableismia eli vammaisuuden perusteella tapahtuvaa syrjintää, meidän pitää reagoida.

Toisaalta on myös tärkeää tuoda esille onnistunutta osallisuutta yksittäisissä toimissa ja päätöksenteossa. Esimerkiksi erilaisessa lainsäädäntötyössä olemme saaneet Invalidiliitossa todella ahkeroida viimeisen vuoden aikana. Asiantuntijoitamme on pyydetty mm, suullisiin kuulemisiin, kirjallisia lausuntoja lakiteksteistä, osallisuustyöryhmään. 

Mitä osallisuus on?  

Osallistuin 8.2 2021 verkossa pidettyyn Osallisuus kuuluu kaikille -seminaariin. Siinä esiteltiin erilaisia osallisuutta edistäviä hankkeita ja toimia. Tilaisuuden järjestivät yhdessä  Arvokas-, Elämänote- ja Paikka auki -ohjelmat sekä THL:n Sokra-osalllisuus-hankkeiden koordinaatiohanke.  

Tutkija ja Sokra-hankkeiden kehittämispäällikkö Anna-Maria Isola on koonnut erilaisia osallisuuden määritelmiä. Osallisuutta on laajimmillaan kutsuttu näkökulmia ja lähestymistapoja kokoavaksi sateenvarjokäsitteeksi. Isola määrittelee osallisuuden ei vain osallistumisena, vaan toimintana ja olemisena, liittymisenä, suhteissa olemisena, kuulumisena ja yhteisyytenä sekä yhteensopivuutena että mukaan ottamisena. Osallisuuteen ja siihen liittyvään osallistumiseen kuuluu myös vaikuttamista ja demokratiaa. Minunlaiselleni tutkija- ja kehittäjätaustaiselle ihmiselle nämä laajat määrittelyt tuntuvat oikeilta. 

Osallisuus on yhdessä puhumista ja tekemistä 

Aiemmin mainitussa seminaarissa Anna-Maria Isola ja Minna Kukkonen tiivistivät tutkimustietoon perustuen heikon osallisuuden kokemuksen olevan yhteydessä mm. psyykkiseen kuormittumiseen, yksinäisyyteen, koettuun työkykyyn, elämänlaatuun ja köyhyyteen. Kun taas osallisuutta lisäämällä ilmapiiri paranee, terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat ja parhaassa tapauksessa syrjivät rakenteet purkautuvat.  

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät seminaarissa esiintynyt nuori maahanmuuttajataustainen, lievästi vammautunut nainen ja hänen mentorinsa. Nainen oli Paikka auki -ohjelman kautta työllistynyt hankeajan työpaikkaansa. Heidän keskustelussaan näkyi ja kuului kaikkea sitä, mitä osallisuus parhaimmillaan voi olla: yhdessä puhumista, tekemistä, toisen kuuntelua, arvostamista, omaan ja työyhteisön työhön vaikuttamista.  

Vammaisten ihmisten osallisuus päätöksenteossa 

Entä miten toimii vammaisten osallisuus päätöksenteossa? Ei kovin hyvin. Tässä esimerkkinä vammaisjärjestöjen yhteisjärjestö Vammaisfoorumi ry:n syksyllä 2020 tekemän valtakunnallisen vammaisneuvostokyselyn tuloksia. Nämä tulokset ovat osallisuuden näkökulmasta masentavia. Yli 60 prosenttia vastaajista (N=170) antoi vastauksen, jonka mukaan osallisuus päätöksenteossa ei toimi hyvin. Mahdollisuus tulla kuulluksi ajoissa / oikea-aikaisesti päätöksenteon kannalta on myös hyvin yleinen ongelma: ”Vammaisneuvosto voisi oikeasti vaikuttaa, nyt sille enemmän kerrotaan, miten asiat menevät omassa kunnassa.” 

Hyviäkin esimerkkejä osallisuudesta päätöksentekoon löytyy. Helsingin kaupungin vammaisneuvosto oli aktiivisesti ajamassa Helsingin vammaisneuvontapalvelun syntymistä. Parin viikon toiminnan jälkeen kokemukset ovat positiivisia: yhteydenottoja on tullut tasaiseen tahtiin ja ihmiset ovat olleet tyytyväisiä palveluun. 

Työkaluja vammaisten lasten kuulemiseen 

Valtakunnallisessa VamO-hankkeessa (2016–2019), jossa Invalidiliitto oli mukana aktiivisena toimijana, kehitimme asiakasosallisuutta vammaissosiaalityössä. Peruskouluikäisten, eri tavalla vammaisten lasten kanssa testatut ja kehitetyt työkalut lasten kuulemiseen, eli ”Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen”, on juuri julkaistu THL: n ylläpitämässä Vammaispalvelujen käsikirjassa. Se on rohkaissut työntekijöitä kuulemaan enemmän myös suoraan lapsia, heidän ajatuksiaan, toiveitaan omaan arkeensa ja sen toimivuuteen liittyen, eikä aina vain heidän huoltajiaan. 

Osallisuuden eteen pitää tehdä töitä 

Kuuluuko siis osallisuus vammaisille ihmisille? Kuuluu, vaikka liian paljon vielä yhteiskunnan eri tasoilla unohdetaan, ei muisteta, ei ymmärretä tai ei haluta ottaa vammaisia mukaan esimerkiksi palveluiden ja tilojen suunnitteluun, erilaiseen kehittämistyöhön. Myös ikävää näennäisosallistamista tapahtuu: vammaisedustajia pyydetään kuulemiseen, jossa ei ole enää todellisia vaikutusmahdollisuuksia, kun kyseessä oleva asia on jo etukäteen sovittu.  

Parhaimmillaan osallisuus lisää ymmärrystä, yhteistyökykyä, madaltaa valta-asetelmista johtuvia raja-aitoja ja poistaa vastakkainasettelua. Näiden saavuttamiseksi riittää töitä tehtäväksi. 

Lue lisää 

Anna-Maria Isola, Heidi Kaartinen, Lars Leemann, Raija Lääperi, Taina Schneider, Salla Valtari & Anna Keto-Tokoi: Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (pdf).

Osallisuus kuuluu kaikille -webinaari 8.2.2021

THL:n Vammaispalvelujen käsikirja: Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen

 

Jaa sosiaalisessa mediassa