Hero image
Omaishoitajien viikon 2020 logo. Kuvituskuva.
Kirjoittanut Ylva Krokfors To, 26.11.2020
Jos kysyn sinulta, mikä on suhteesi omaishoitoon, löydät varmasti hetken miettimisen jälkeen läheisiä, naapureita, työkavereita, tuttavia, joiden arjessa omaishoito on päivittäin läsnä tai ehkä itse olet omaishoitaja?

Oma suhteeni omaishoitoon alkoi perhepiirissä 1990-luvulla. Sen jälkeen olen työskennellyt erilaisissa työtehtävissä, jotka ovat usein koskettaneet omaishoitoa. Nykyisessä työssäni olen Invalidiliiton edustajana mukana Suomen Omaishoitoverkoston työvaliokunnassa. Olen myös Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n hallituksen jäsen. 

Omaishoito herättää paljon tunteita 

Omaishoito voidaan nähdä esimerkiksi rakkauden tekona, itsestäänselvyytenä, velvollisuutena, pakkona, taakkana. Omaishoito voi olla tietoinen valinta elämäntilanteessa, jossa hoitoa tarvitseva omainen ilman omaishoitoa tarvitsisi esimerkiksi kotihoitoa tai laitoshoitoa. Omaishoitoon voi myös huomaamattaan ajautua, kun iäkkään tai etenevää sairautta sairastavan omaisen kunto vähitellen huononee ja avun tarve lisääntyy.

Omaishoitotilanne voi joskus tulla yllättäen, esimerkiksi jos vammaisen lapsen koulunkäynnin estää kiusaaminen, käytösongelmat, mielenterveyden ongelmat ja vanhempi joutuu jäämään pidemmäksi aikaa kotiin. Valitettavasti jotkut yrittävät myös hakeutua omaishoitajiksi saadakseen esim. haltuunsa omaisensa asunnon ja varat.  

”On pelottavaa, kun se, jota rakastan niin paljon, on niin riippuvainen minusta” 

Otsikon lauseen lausui liikuntavammaisen, harvinaissairaan lapsen äiti. Omaishoitotilanteessa elävällä omaishoitajalla ja hoidettavalla on usein voimakas tunnesuhde toisiinsa. Tämä tunnesuhde osaltaan auttaa jaksamaan, sinnittelemään vaikeissakin tilanteissa. Samalla se voi vaikeuttaa omaishoidosta luopumista silloin kun on aika luopua: kun omaishoito ei enää kotona onnistu, omaishoidettava haluaa sen päättyvän, kun omaishoitaja uupuu tai kun omaishoitaja tai omaishoidettava kuolee.   

Riippumatta siitä, millaisia tunteita itse kukin meistä omaishoitoon liittyen tuntee, on selvää, että omaishoito ei onnistu ilman meidän ja laajemminkin yhteiskunnan tukea. On myös selvää, että sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme ei selviäisi, mikäli omaishoito loppuisi.  

Miten omaishoitoa pitäisi kehittää? 

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän Omaishoidon kehittämisohjelmassa vuodelta 2014 on hyviä linjauksia, valitettavasti suurin osa ohjelman ehdotuksista ei ole toteutunut. 

Omaishoitajien eriarvoistuminen on lisääntynyt. Kuntien taloudellisen tilanteen kiristyminen näkyy valitettavasti myös siinä, että omaishoidon tuen kriteerejä kunnissa on kiristetty. Meille Invalidiliittoon on neuvontapalvelun kautta tullut yhteydenottoja, joissa mm. kerrotaan kunnista, joissa on jo ennen hakemusten jättöä ilmoitettu, että tuskin saatte sopimusta, tai että: meidän kunnassa myönnetään omaishoito vain elämän loppuvaiheessa oleville. 

Omaishoitajaliitto, omaishoitajien valtakunnallinen etujärjestö, vaatii kansallisen omaishoitostrategian päivittämistä 2020-luvulle. Samalla se vaatii rakenteellisia muutoksia ja omaishoidon kokonaisuudistusta, omaishoitajien eriarvoistumiskehityksen pysäyttämistä. 

Omaishoidon tuen myöntämisen ja soveltamisen käytännöt vaihtelevat kuntien välillä aivan liikaa ja asettavat omaishoitoperheet eriarvoiseen asemaan. Lisäksi omaishoidon sopimuksen tehneiden omaishoitajien ulkopuolelle jää ihmisiä, jotka ansiotyön ohessa hoitavat esimerkiksi iäkkäiden sukulaisten asioita lähellä tai etänä, saamatta siihen mitään tukea. 

Omaishoitajaliitossa nähdään, että oikealla tavalla autettuna ja tuettuna omaishoitajat ja läheiset osaltaan vähentävät merkittävästikin kalliin raskaamman hoidon tarvetta. Omaishoitajaliitto tiedotti tänä syksynä, että omaishoitoa tulee tarkastella osana suomalaista hoivapalvelujärjestelmää. Liiton mukaan omaishoitajien tukemiseen tarvitaan resursseja ja omaishoidolle olisi luotava tunnustettu ja turvattu paikkansa hoivajärjestelmän kokonaisuudessa. 

Monialaista yhteistyötä omaishoidon kehittämisessä tarvitaan jatkossakin 

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on hyvin yleisellä tasolla kirjoitettu omaishoidon edelleen kehittämisestä. Kuitenkin me vammais- ja omaishoitojärjestöissä työskentelevät tiedämme, että sekä eduskunnan omaishoitoryhmässä että kansanedustajien joukossa muutenkin on paljon kansanedustajia, joille omaishoito on tärkeä ja jopa omakohtainen asia. Kun Covid-19 viruksen aiheuttama poikkeustilanne on saatu hallintaan, toivotaan, että työskentelyä omaishoidon yhtenäisten kriteerien, kestävän rahoituksen ja tukiverkoston luomiseksi jatketaan yhdessä järjestöjen kanssa. 

Valtakunnallista omaishoitajien viikkoa vietetään 22.–29.11. teemalla Omaishoito koskettaa jokaista. Omaishoito voi tulla osaksi arkea missä tahansa elämänvaiheessa. Suomessa arvioidaan olevan noin 350 000 omaishoitotilannetta. 

Lue lisää Omaishoitajaliiton "Omaishoidon kehittämiseen kansallinen strategia" -tiedotteesta.

 

 

Jaa sosiaalisessa mediassa