Hero image
Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtajan Laura Anderssonin MPK-kurssin ryhmäkuva maastopuvuissa lumituiskussa

Yhdenvertaisuutta maanpuolustukseen

Kirjoittanut Laura Andersson Pe, 07.02.2020
Harvat ja valitut kutsutaan valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille. Tämä kunnia osui kohdalleni ja osallistuin loppuvuonna 2019 kurssille numero 231. Hieno kokemus, joka jatkuu joulukuisesta todistustenjaosta huolimatta - sanovat nimittäin, että "kurssi ei lopu koskaan". 

Valtioneuvosto on antanut maanpuolustuskurssien toimeenpanon puolustusvoimien tehtäväksi. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1961 ja tähän mennessä kurssin käyneitä on noin 9 000. Omalla kurssillani oli ennätysmäärä naisia, 49 prosenttia kurssilaisista. Opetuksen kohderyhminä ovat johtavissa asemissa olevat sekä poikkeusoloihin varautumisen ja toiminnan kannalta keskeisissä tehtävissä toimivat tai niihin suunnitellut siviili- ja sotilashenkilöt. 
 
Hieman alle kuukauden mittaisen intensiivisen opiskelujakson aikana me kurssilaiset saimme kokonaisnäkemyksen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Perehdyimme myös yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen ja kokonaismaanpuolustukseen. Verkostoituminen ja yhteiskunnan eri alojen keskeisiin toimijoihin tutustuminen oli kurssin keskeistä antia. 

Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtajan Laura Andersson ja Karjalan prikaatin komentaja, eversti Jukka Jokinen maastopuvuissa MPK-kurssilla
Karjalan prikaatin komentaja, eversti Jukka Jokinen ja Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Andersson.

Skenaarioita ja turbulenssia 

Kokonaisturvallisuus käsittää laajasti yhteiskunnan eri toiminta-alueita. Itse pohdin kurssilla erityisesti sitä, miten vammaisuus näkyy ja huomioidaan kokonaisturvallisuuden ja maanpuolustuksen viitekehyksessä. Vastaus kuuluu: eipä juurikaan. Toki kaikki ne uhkat, kriisit ja skenaariot, joita kurssilla käsiteltiin, osuisivat toteutuessaan myös vammaisten ihmisten kohdalle - yhdenvertaisuutta sekin.

Kohdistuuko Suomeen uhkia valtakunnan rajojen ulkopuolelta? Onko sellaisia sisäsyntyisiä tai luonnonvoimiin liittyviä uhkia, jotka voivat eskaloitua todellisiksi kriiseiksi? Näitä kysymyksiä valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla käsiteltiin laajasti. Vastaus on yksiselitteisesti ”kyllä”.
Samanaikaisesti on muistettava, että vaikka elämme turbulentissa maailmassa, ei ole syytä olla jatkuvasti erityisen huolissaan. Vaikka ilmastonmuutos lisää luonnonvoimien ääri-ilmiöitä ja kyberhyökkäykset muuttuvat yhä arkipäiväisemmäksi, ovat niiden torjuntamekanismit kehittyneet yhtä lailla. Sama pätee sotilaallisiin uhkiin ja terrori-iskuihin – kaikkeen, mihin suinkin voi varautua, varaudutaan. Kaikkea, mitä suinkin voi ennaltaehkäistä, ennaltaehkäistään.

Kurssilla saimme kuulla, nähdä ja kokea erittäin kattavasti, millaisia toimenpiteitä ja työkaluja maallamme on käytössä kaikenlaisten uhkien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Yhteistyö niin Suomen sisällä eri hallinnonalojen ja yhteiskunnan toimintalohkojen välillä on keskeistä, samoin yhteistyö muiden valtioiden kanssa. Tilanne on hallinnassa, mutta valppaana on oltava joka hetki kaikilla rintamilla. Vammaisten ihmisten osalta on erityistä huomiota kiinnitettävä esimerkiksi evakuointitilanteisiin, joissa toimintaesteisten ihmisten turvaan saattamiseksi on tehtävä huolellista ennakkosuunnittelua ja toimittava ripeästi itse tilanteessa.

Vammaiset mukaan maanpuolustukseen

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tuore tutkimus kertoo, että suomalaisten maanpuolustustahto on nousussa erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Lähiaikoina nimetään parlamentaarinen komitea, jonka tehtävänä on selvittää asevelvollisuuden kehittämistarpeita. Olisipa hienoa ja yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää, että myös vammaiset nuoret, omien kykyjensä mukaan, voisivat tulevaisuudessa hakeutua maanpuolustukseen. Vammaisilla nuorilla on taatusti yhtä lailla maanpuolustushenkeä kuin vammattomillakin. Toivottavasti komitea kiinnittää tähän huomiota.

Nostin vammaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmaa esiin moneen otteeseen maanpuolustuskurssin aikana. Onko välttämätöntä, että varusmiespalveluksen peruskoulutuskauteen kuuluu pakollisena sellaisia osioita, jotka edellyttävät täydellistä liikkumiskykyä? Olisiko mahdollista, että palvelukseen halukkaat liikuntavammaiset ja toimintaesteiset nuoret voisivat osallistua maanpuolustukseen esimerkiksi huolehtimalla sellaisista tehtävistä, jotka eivät vaadi ketterää liikkumista? Arvelen, että nykyisenä digitalisaation kulta-aikana, kyberuhkista puhumattakaan, sähköisessä maailmassa voisi olla paljonkin tehtäviä, joita voisi suorittaa isänmaan hyväksi pyörätuolista käsin. 

Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtajan Laura Anderssonin MPK-kurssin esite

Sopiva palvelustehtävä kaikille!

Koulutuksessa ja työelämässä on käytössä termi "kohtuulliset mukautukset", jonka avulla varmistetaan, että vammainen henkilö voi olla yhdenvertainen muiden ihmisten kanssa vammoistaan tai toimintarajoitteistaan huolimatta. Kohtuullisen mukautuksen epääminen työelämässä on yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintää. Invalidiliiton "Sopivaa työtä kaikille" -konsepti korostaa, että jokaiselle löytyy sopiva työ, vammasta riippumatta. Kyse on myös työnantajien asenteista, halusta hyväksyä erilaisuus ja huomioida yhdenvertaisuus.

Arvelen, että sellaisiakin maanpuolustuksellisia tehtäviä löytyy, joihin liikuntavammainen ihminen soveltuisi, tarvittaessa em. kohtuullisten mukautusten avulla. Peräänkuulutan "Sopiva palvelustehtävä kaikille" -ajattelua: löytyisikö kaikille halukkaille sopiva tapa olla mukana isänmaan asialla, vai rajataanko osa jatkossakin ulkopuolelle fyysisen vamman vuoksi? 

Maailma muuttuu ja asevelvollisuuden kehittämistarpeita pohtivan parlamentaarisen komitean soisi tarkastelevan aihettaan hyvinkin avoimesti, totuttuja toimintamalleja ja perinteisiä ajattelutapoja ravistellen. Olisiko mahdollista lisätä kokonaismaanpuolustukseen elementti, joka mahdollistaisi myös liikuntavammaisten nuorten osallisuuden? 

Jaa sosiaalisessa mediassa