Henkilökohtainen avustaja auttaa pyörätuolissa istuvaa miestä autoon. Kuvituskuva.

Henkilökohtainen apu tulee säilyttää nykyisen kaltaisena palveluna

24.03.2021
Vammaispalvelulainsäädännön uudistamiseen liittyvät kuulemistilaisuudet jatkuvat. Invalidiliitto osallistui 24.3.2021 järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, jonka aiheina olivat henkilökohtainen apu, valmennus ja tuki.

Invalidiliitto esitti kuulemisessa, että valmistelun on vammaisten ihmisten subjektiivisten oikeuksien ja palveluiden turvaamiseksi perusteltua pohjautua keväällä 2019 rauenneeseen hallituksen esitykseen (HE 159/2018 vp). Invalidiliitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että jokaiselle vammaiselle ihmiselle turvataan jatkossa yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut. Tämän lisäksi vammaispalvelulaki tulee säilyttää lakina, joka säätelee vammaisten ihmisten erityispalveluita, joita muut kansalaiset eivät tarvitse. Tämä turvaa vahvoja subjektiivisia oikeuksia, joiden toteuttaminen ei saa riippua talous- tai poliittisista suhdanteista. 

Mihin rahat riittävät? 

- Kaikkein heikoimmassakin asemassa olevien vaikeimmin vammaisten on saatava myös tulevaisuudessa yksilölliset palvelut. Samalla on oltava realistinen siinä, mihin yhteiskunnan rahat riittävät ja mikä palvelu sopii ja on tarkoituksenmukaisin mihinkin tarpeeseen. Samalla on turvattava vammaisten palveluiden säilyminen subjektiivisina oikeuksina, sanoi lakimies Elina Nieminen, joka piti Invalidiliiton puheenvuoron kuulemistilaisuudessa. 

Kuulemistilaisuuksiin liittyen on viranomaisten taholta viestitetty, että mahdollisten ehdotusten tulee olla kustannusneutraaleja. Tulossa ei siis ole lisää rahaa palveluiden laajamittaiselle kehittämiselle. Tämän myös Invalidiliitto on huomioinut ehdotuksissaan, vaikka liitto katsookin tarpeelliseksi, että vammaisten ihmisten palveluihin ja niiden kehittämiseen käytettäisiin nykyistä enemmän rahaa.  

Henkilökohtaisen avun toteuttamistapa tukeutuu kykyyn määritellä avun sisältö 

Invalidiliitto näkee, että henkilökohtainen apu tulee säilyttää nykyisen kaltaisena palveluna. Palvelu on säädetty niiden vammaisten ihmisten tarpeisiin, jotka kykenevät joko itsenäisesti tai tuetusti tuomaan oman tahtonsa ja valintansa avun määrittelyssä esille. Merkitystä ei ole diagnoosilla, vaan sillä, onko ihmisellä kykyä ilmaista omaa tahtoaan vai ei. Koko henkilökohtaisen avun palvelukokonaisuus (henkilökohtaisen avun ammattitutkinto ja -rakenne sekä resurssit) rakentuu tämän varaan.    

- Omaehtoinen toiminta edellyttää kykyä määritellä avun sisältö ja toteuttamistapa. Niinpä vain sellaisella vaikeavammaisella henkilöllä, jolla on riittävät voimavarat omien valintojen tekemiseen, on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun. Nykylainsäädännön mukainen henkilökohtaisen avun järjestelmä tukeutuu vahvasti henkilökohtaista apua käyttävän itsemääräämisoikeuteen, itsenäiseen elämään ja aktiiviseen toimijuuteen kuin myös palvelun valvontaan ja siihen, että vammainen ihminen on ns. kuskin paikalla palvelua käyttäessään. Itsemääräämisoikeus turvaa siis osittain samaa oikeutta kuin voimavaraedellytys henkilökohtaisessa avussa. Oikeuskäytännössä voimavara on asetettu hyvin matalalle ja se vastaa myös YK:n vammaissopimuksen henkeä, sanoi Nieminen sanoi. 

Koko palvelun luonne muuttuisi, jos vammainen ihminen käyttäisi henkilökohtaista apua ilman, että kykenee tuomaan esille omaa tahtoaan edes tuetusti. Tällöin myös henkilökohtaisen avun palvelujärjestelmä muuttuisi suuntaan, joka ei mahdollistaisi käytännössä vammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista.  

Käyttäjän voitava luottaa järjestelmän toimivuuteen 

Vammaispalvelulain uudistuksessa on huomioitava palvelun käyttäjät, joita on tällä hetkellä yli 20 000. Ennen vuotta 2009 käyttäjiä oli reilu 6 000.  On myös tärkeää huomioida heidän itsemääräämisoikeutensa säilyminen ja luottamus järjestelmän toimivuuteen.  

- Lain kehittämisessä on tärkeää kuulla myös henkilökohtaisen avun käyttäjiä. Nyt keskustelua käyvät laajasti muut tahot, eikä käsitystä palvelun luonteesta näytä olevan riittävästi, Nieminen sanoi. 

Valmennusta ja tukea tulee vahvistaa päivittäisissä toimissa  

Rauenneessa hallituksen esityksessä ehdotettiin yhdeksi palvelumuodoksi valmennusta ja tukea, jota olisi annettu vammaiselle henkilölle, hänen perheelleen tai muille hänelle läheisille henkilöille. Nykyisin tätä palvelua järjestetään kehitysvammalain perusteella ohjauksena, kuntoutuksena, toiminnallisena valmennuksena ja työhönvalmennuksena sekä vammaispalvelulain perusteella kuntoutusohjauksena ja sopeutumisvalmennuksena.  

Sen tavoitteena on tukea vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta sekä päätöksentekoa, osallisuutta ja itsenäistä suoriutumista vahvistamalla henkilön omia sekä tarvittaessa hänen perheensä ja muiden hänelle läheisten henkilöiden voimavaroja ja toimintaedellytyksiä. Tarkoituksena on saada vammaisen henkilön omat kyvyt ja voimavarat täysimääräisesti käyttöön sekä edistää ja ylläpitää vammaisen henkilön yksilöllistä toimintakykyä. Tavoitteena on aina selvittää vammaisen henkilön oma tahto ja mahdollistaa tahdon toteutuminen.  

Invalidiliitto onkin esittänyt merkittäviä parannuksia valmennuksen ja tuen palveluun, jotta se vastaisi niiden vaikeimmin vammaisten ihmisten palvelutarpeeseen, jotka tarvitsevat pääasiallisesti toisen henkilön tukea ja toiminnanohjausta avun ja valintojen tekemisessä itsemääräämisoikeuden toteuttamisen tueksi. Invalidiliiton esitys vahvistaisi “henkilökohtaisen valmennuksen, tuen ja ohjauksen palvelun” myös päivittäistoimiin. Ohjauksen aikana vammainen voisi saada myös fyysistä apua. Palvelua voitaisiin myöntää myös pysyväisluonteisesti. 

Invalidiliiton esitys toteuttaisi samalla perustuslain mukaista oikeutta välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin sosiaalipalveluihin. Palveluun voisi sisältyä myös hoivaa, hoitoa ja valvontaa. Liiton esittämä palvelu olisi subjektiivinen oikeus, kuten henkilökohtainen apu. Se toteuttaisi ja turvaisi yhdenvertaiset mahdollisuudet ja oikeudet myös niille vaikeimmin vammaisille ihmisille, jotka eivät kykene käyttämään henkilökohtaista apua.  

- Katson, että näin turvattaisiin nimenomaan heikoimpien vammaisten ihmisoikeuksia ja suojattaisiin heitä käytännössä monilta uhilta ja mahdollisilta laiminlyönneiltä, joita osa vammaisista ihmisistä ei itse kykene havaitsemaan ja valvomaan.  

Työvoiman saatavuus turvattava 

Invalidiliitto on arvioinut esitetyn kaltaisten palveluiden toteutumista. Vammaispalvelulaki ei elä tyhjiössä, vaan sen toteuttamisessa on aina arvioitava toimintaympäristön ja muun lainsäädännön asettamat vaatimukset.  

Erityistä huomiota henkilökohtaisen avun sekä valmennuksen ja tuen palveluiden kohdalla on kiinnitettävä yhä haasteellisemmaksi käyvään työvoiman saatavuuteen. THL:n selvityksen ja Invalidiliiton jäsenistöstä saatujen tietojen mukaan henkilökohtaisten avustajien rekrytoinnissa ja saatavuudessa on merkittäviä ongelmia, mikä jo nyt uhkaa osittain järjestelmän toimivuutta. Sama tilanne on kehitysvammasektorin puolella. Invalidiliitto edellyttää, että lain uudistuksen on huomioitava tämä ongelma ja luotava sellaiset palvelut, jotka ovat toimialalla tunnistettavia ja joissa työnkuva vastaa ammattinimikettä.  

Yhdenvertaisuus määrittelee Invalidiliiton kannanottoja 

Invalidiliitolle on erityisen tärkeää, että yhdenvertaisuus vammaisten kesken suhteessa toisiinsa, mutta myös suhteessa muihin kansalaisiin toteutuu. Vammaispalvelut on toteutettava niin, että samassa tilanteessa ja olosuhteissa olevia vammaisia kohdellaan yhdenvertaisesti. Tätä kutsutaan positiiviseksi erityiskohteluksi ja sitä toteutetaan vammaispalveluiden avulla. 

Lue Invalidiliiton koko kirjallinen lausunto (pdf).

Lisätietoa: Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto, elina.nieminen@invalidiliitto.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa