Henkilökohtaista apua on yhä vaikeampi saada

Subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen apuun on turvattu sekä vammaispalvelulaissa että YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen 19. artiklassa, jonka perusteella vammaisilla ihmisillä tulee olla yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä ja tehdä samankaltaisia valintoja kuin muutkin. Niukkojen resurssien, hyvinvointialueiden soveltamisohjeiden sekä alan työvoimapulan myötä tämä oikeus on kuitenkin merkittävästi vaarantunut.

Invalidiliitto suhtautuu tilanteeseen vakavasti ja pitää säännöllisesti henkilökohtaiseen apuun liittyviä ongelmia esillä niin valtakunnallisessa vaikuttamisessa kuin hyvinvointialueiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Liitto on nostanut esille palveluiden saatavuuden, riittävien resurssien välttämättömyyden sekä vammaispalvelulain toimeenpanon ongelmat esille mm. kannanotossa hallituksen puoliväliriiheen 21.3.2025, ennen syksyn budjettiriihtä julkaistussa kannanotossa 18.8.2025 sekä 24.2.2025 lähetetyssä kirjeessä sosiaali- ja terveysministeriölle ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:lle. Lisäksi Invalidiliitto on vaikuttanut henkilökohtaiseen apuun hyvinvointialueilla sekä itse että vammaisneuvostojen kautta ja erilaisissa työryhmissä.

Hyvinvointialueet kiristävät avun saamisen kriteerejä

Henkilökohtainen apu on ns. subjektiivinen oikeus, joka on myönnettävä sen kriteerit täyttäville henkilöille hyvinvointialueen käytettävissä olevista resursseista riippumatta. Invalidiliiton tietoon on tullut lukuisia tilanteita, joissa subjektiivisina oikeuksina myönnettyjä palveluita ja taloudellisia tukitoimia on heikennetty tai palveluun liittyvää toimintatapaa on muutettu ilman keskustelua asiakkaan kanssa. 

”Esimerkiksi henkilökohtaisen avun tunteja on vähennetty, apu on korvattu sosiaalihuollon maksullisilla palveluilla tai asiakkaita on pyritty siirtämään palveluyksiköihin asumaan. Lisäksi 65 vuotta täyttäneitä on siirretty vammaispalvelulain piiristä sosiaalihuoltolain piiriin. Sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät kuitenkaan aina vastaa vammaispalveluihin oikeutettujen henkilöiden tarpeita tai niitä ei ole riittävästi saatavilla”, Invalidiliiton neuvontalakimies Petteri Pitkänen kertoo.

Viranhaltijat vetoavat päätöksissään usein hyvinvointialueen soveltamisohjeisiin, sivuuttaen niitä ylempänä normihierarkiassa olevan lainsäädännön. Tietoon on myös tullut, että henkilökohtaisen avun lisätuntihakemusten käsittely on hidastunut ja päätösajat pidentyneet. Haettu palvelu lisätuntien osalta ei toteudu, ennen kuin viranhaltija on antanut asiasta päätöksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tarvittava apu jää saamatta. 

Riskinä Invalidiliitossa nähdään myös hyvinvointialueilla päätöksiä tekevän henkilöstön osaamisen väheneminen. Esimerkiksi palvelutarpeen arviointeja voivat tehdä henkilöt, joilla ei ole vammaissosiaalityön osaamista tai koulutusta tai henkilökohtaisen avun toteuttamismallina on kerrottu vain työnantajamallista. Saman ihmisen kotiin voidaan tehdä useita yksittäisiä palvelutarpeen arviointeja eri sote-ammattilaisten tekemänä. Hakijalta saatetaan vaatia pitkänkin seurantajakson ajalta yksityiskohtaisia selvityksiä siitä, millaisissa arkielämän tehtävissä hän henkilökohtaista apua tarvitsee. Myös eduskunnan oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota palvelutarpeen arviointien käytäntöihin kotirauhan piirissä.

Asiakkaiden ahdinko näkyy myös Invalidiliiton neuvontapalvelussa

Invalidiliiton neuvonnan päivystysnumeroon ja asiantuntijoille tuli 2058 neuvontapyyntöä vuoden 2024 aikana. Henkilökohtaiseen apuun liittyvien neuvontapyyntöjen osuus on kasvussa: vuonna 2024 aiheeseen liittyviä yhteydenottoja tuli 118, vuonna 2025 elokuun loppuun mennessä neuvontapyyntöjä on tullut jo 99.

Useimmin henkilökohtaista apua koskevat yhteydenotot liittyvät siihen, että henkilölle jo myönnetty henkilökohtainen apu on heikentynyt, vähentynyt tai viivästynyt. ”Jopa toistaiseksi voimassa olevia henkilökohtaisen avun päätöksiä on heikennetty yksipuolisin viranomaispäätöksin ja tilalle on tarjottu – monesti ylihintaista – kotipalvelua”, Petteri Pitkänen toteaa.

Päätös henkilökohtaisesta avusta ei vielä takaa avun saamista, sillä avustajista on jatkuvasti pulaa. ”Työvoiman tarve alalla on kasvanut lakimuutosten myötä, mikä on lisännyt avustajapulaa entisestään”, kertoo Invalidiliiton juristi Elina Nieminen Helsingin Sanomien jutussa 6.7.2025. Avustajia on vaikeinta saada sellaiseen työhön, johon liittyy paljon fyysisiä tehtäviä tai hygieniatoimenpiteitä. Myös yöaikaisen henkilökohtaisen avun saaminen on vaikeutunut monilla hyvinvointialueilla.

Invalidiliitto on kampanjoinut henkilökohtaisen avustajan työn tunnetuksi tekemiseksi ja uusien avustajien löytämiseksi. Markkinointiviestintää on suunnattu erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Järjestämistapojen ja työntekijöiden kirjo on suuri

Hyvinvointialueet tarjoavat työnantajamallia usein ensisijaisena vaihtoehtona henkilökohtaisen avun järjestämiseksi. ”Henkilökohtaisen avustajan irtisanominen tai jopa työsopimuksen purkaminen voi olla hyvin hankala menettely tilanteissa, joissa työsopimuslain mukaiset edellytykset täyttyvät, mutta vammaiselta työnantajalta puuttuu osaaminen ja rohkeus toimia asiassa”, Petteri Pitkänen toteaa.

Invalidiliittoon on tullut yhteydenottoja, joiden mukaan palveluntuottajat kertovat asiakkaille mitä asioita avustajat tekevät ja mitä eivät. ”Liittoon on tullut viestejä, että mikäli asiakas on valittanut jostakin avustajasta, hänelle on sanottu, että ei saa sitten ketään. Hyvinvointialueiden neuvontaa ja valvontaa palveluntuottajille tulisi tehostaa”, Invalidiliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Ylva Krokfors painottaa.

Koska henkilökohtaisen avustajan tehtävään ei ole pätevyysvaatimuksia, avustajina työskentelevien henkilöiden osaamisessa voi olla merkittäviä eroja. Liian matalaksi mitoitettu työtuntien määrä vaikeuttaa pysyvien avustajien löytämistä ja johtaa toistuvaan tarpeeseen perehdyttää yhä uusia avustajia.

Blogitekstejä aiheesta Invalidiliiton verkkosivuilla

Henkilökohtainen apu ja omaishoito vammaisen ihmisen omannäköisen elämän mahdollistajana

Henkilökohtaisen avun käyttäjä pelaa elämänsä palapeliä

Hyvinvointialueiden soveltamisohjeet haastavat lakien tarkoituksen

Vaarantuuko fyysisesti vammaisten ja harvinaissairaiden ihmisten vammaispalveluiden saanti?