Hankintalaki – uhka vai mahdollisuus?

Kirjoittanut Henrik Gustafsson Ti, 06.03.2018
Vammaisjärjestöt kokosivat voimansa ja tekivät yhteistyössä ensimmäistä kertaa kansalaisaloitteen. Sen tarkoitus on muuttaa voimassaolevaa hankintalakia siten, että hankintalain kilpailutusmenettelyä ei sovelleta vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpitoa koskevien vammaispalveluiden hankintaan.

Invalidiliitto kuuluu tämän kansalaisaloitteen allekirjoittajiin. Käytännön työssä olemme havainneet epäkohtia vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avun ja palveluasumispäätösten kilpailuttamisessa. Niissä ei anneta henkilön osallistua. Lähtökohtaisesti vammaispalveluita, jotka menevät niin sanotusti iholle ja joissa vaikeimmin vammainen henkilö on erityisen riippuvainen toisen henkilön antamasta avusta arjessa, pitäisi toteuttaa muuten kuin avoimena kilpailutuksena. 

Esteettömyyden vaatimus nousee esiin uudesta hankintalaista  

Voimassaoleva hankintalaki (2017) kuitenkin tarjoaa joitakin välineitä vammaisten henkilöiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Tässä yhteydessä on syytä avata hankintalakiin liittyvää valmistelua. Invalidiliitto vaikutti hankintalakiin, jotta esteettömyys ja saavutettavuus otetaan huomioon aiempaa velvoittavammin julkisissa hankinnoissa silloin, kun erilaisten palveluiden tai tavaroiden käyttäjinä ovat vammaiset henkilöt. Näitä Invalidiliiton näkemyksiä esteettömyydestä ja saavutettavuudesta on hankintalakikokonaisuudessa useita. YK:n vammaiskomiteakin on antanut yleiskommenttinsa YK:n vammaisoikeussopimuksen esteettömyysartiklasta 9. Siinä todetaan, että vaatimus esteettömyydestä julkisissa hankinnoissa merkitsee laajasti vammaisten henkilöiden positiivista erityiskohtelua. Näin varmistetaan vammaisten ihmisten aito yhdenvertaisuus ja osallisuus yhteiskunnassa.

Asiakkaan osallistaminen ja kuuleminen jäi pois hankintaprosessista 

Voimassaoleva hankintalaki edellyttää sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa käyttäjien erityistarpeiden huomioon ottamista, mutta ei henkilön kuulemista. Laki edellyttää, että myös sopimusten kestoon ja sopimusehtoihin tulisi kiinnittää huomiota. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että kilpaillaan sittenkin laadun sijasta hinnalla.

Esteettömyyttä ei pelkästään lain tasolla vaan käytännössä  

Perustuslakivaliokunta perustellusti muutti lausunnossaan hankintayksikön vastuuta sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnassa. Valiokunnan mukaan palvelujen hankinnassa pitää sitovammin ottaa huomioon muun muassa palvelujen laatuun ja esteettömyyteen liittyvät tekijät. Vammaisten henkilöiden asumisen palveluiden kilpailutuksissa on saatu aiemmin kokemuksia siitä, kun väärin kilpailutettu hankinta on johtanut fyysisesti vammaisen henkilön ”tuttujen ja turvallisten seinien” ja kodin vaihtumiseen fyysisesti esteelliseen asuntokantaan ja toimintaympäristöön. Voimassaoleva hankintalaki edellyttää perustellusti kuitenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen esteettömyyttä ja saavutettavuutta, joten hankintalain soveltamisohjeille olisi käyttöä kunnissa ja tulevissa maakunnissa.

Uhka JA mahdollisuus

Onko hankintalaki uhka vai mahdollisuus? Nähdäkseni hankintalaista aiheutuva uhka kohdistuu siihen, miten vammaisten henkilöiden pitkäaikaiset ja välttämättömät palveluntarpeet toteutuvat. Mahdollisuus piilee hankintalain käyttämisessä esteettömyyden ja saavutettavuuden varmistamiseen, mikäli hankinnan kohteena ovat vammaiset ihmiset palveluiden käyttäjinä. Tämä pätee vaikkapa esteettömän yleisen joukkoliikennekaluston varmistamiseen myös vammaisille henkilöille.        

Jaa sosiaalisessa mediassa