Hero image
Nuori nainen kuuluttaa megafoniin. Kuvituskuva.
Kirjoittanut Sanna Saarimaa 02.11.2020
Invalidiliitossa toimii nuorten vaikuttajien ryhmä, jonka jäsenet ovat halunneet tuoda omia ajatuksiaan kuntavaaliteemoihin. Nuoret nostavat esiin teemoissa monia sellaisia asioita, joissa he kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa muiden nuorten kanssa.

Invalidiliitossa harjoittelussa toimiva yhteisöpedagogiopiskelija Henri Ihander on ollut kokoamassa nuorten kuntavaaliteemoja ja käymässä keskusteluja nuorten kanssa aiheista.   

– Jokaisella nuorella on yhdenvertainen oikeus nuoruuteen ja osallisuuteen, oli kyseessä sitten vammainen tai vammaton nuori. Yhdenvertainen nuoruus ei tällä hetkellä toteudu vammaisten nuorten näkökulmasta. Nuoret kokevat eriarvoisuutta esimerkiksi palveluiden, vapaa-ajan mahdollisuuksien sekä kouluun ja työelämään liittyvien mahdollisuuksien toteutumisessa, Ihander toteaa. Ja on täysin oikeassa.  

Nuoret kaipaavat yhdenvertaiset mahdollisuudet olla yhteiskunnan jäsen, elämäntilanteesta riippumatta. Koulutuksen ja työelämän osalta jokaisen unelmia tulee tukea. Ohjauksen merkitys on erittäin tärkeä nuoren pohtiessa opiskelupolkuaan. Tästä syystä tietoa ja ammattitaitoista ohjausta tulee olla riittävästi saatavilla. Työnhakija, jolla on vamma, pitää nähdä tasavertaisena työntekijänä. Kunnat voivat tässä olla esimerkkinä jakamassa kesätyöseteleitä helpottamaan työllistymistä tai palkkaamassa itse vammaisia nuoria kunnan työpaikkoihin.  

Vammainen nuori on ensisijaisesti nuori 

Vaikuttajaryhmän nuoret ovat useissa yhteyksissä tuoneet esille näkemyksiä siitä, kuinka he haluaisivat päästä nuorille suunnattuihin palveluihin, kuten nuorisotaloille, harrastusryhmiin tai kouluihin.  

– Nämä palvelut eivät välttämättä silti ole saavutettavia ja esteettömiä kaikkien kannalta.  Tilanteen muuttaminen olisi välttämätöntä ja ensiarvoisen tärkeää, sillä vammaiset nuoret haluavat olla siellä, missä muutkin nuoret ovat, Ihander muistuttaa.  

Vammaisen nuoren osallisuuteen ja osallistumisen mahdollisuuksiin liittyvät usein erilaiset tukipalvelut esimerkiksi kuljetuspalvelujen tai henkilökohtaisen avun myötä. Tukipalvelujen tarve ei saisi olla rajoittavana tekijänä nuoren elämässä, vaan palvelujen tulee vastata nuoren tarpeita, jotta hänellä on mahdollisuus harrastaa, kouluttautua ja tehdä työtä.  

– Ei voi olla niin, että nuoren harrastaminen ei onnistu, koska kuljetuspalvelumatkat eivät riitä kuin perusasioihin, kuten kaupassakäyntiin, Ihander sanoo.  

Ei kuulosta oikealta sekään, että nuori saa henkilökohtaista apua tutkintoon johtavaa opiskelua varten, mutta avoimiin opintoihin eri oppilaitoksissa ei tukea usein ole saatavilla.  

– Osa-aikaisen työnteon ja henkilökohtaisen avun yhdistäminen saattaa olla niin hankalaa, että työ jää tekemättä. Palveluihin tarvitaan joustavuutta, hän jatkaa. 

On hyvä muistaa, että vammainen nuori on ensisijaisesti nuori. Hän haluaa olla siellä missä muutkin nuoret ja harrastaa niitä asioita, mitkä häntä kiinnostavat.  Hän haluaa valita opiskelijapolkunsa kiinnostuksen mukaan, ei sen mukaan, pääseekö oppilaitoksessa liikkumaan apuvälineen kanssa. Hän haluaa tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Eri palveluiden tulisi toimia tukena nuoren elämässä, jotta yhdenvertainen osallistuminen olisi mahdollista. Tähän on vielä matkaa. 

Henri Ihander on ollut työstämässä nuorten kuntavaaliteemoja osana harjoitteluaan. Blogiteksti pohjautuu tähän suunnittelutyöhön. Nuorten kuntavaalitavoitteisiin pääset tutustumaan tästä. 

Jaa sosiaalisessa mediassa