Hero image
Nainen istuu penkillä

Vammaiset naiset ja tytöt näkyviin

Kirjoittanut Sanna Leppäjoki-Tiistola Ma, 23.09.2019
Vammaisten naisten karu tilanne käy ilmi vammaisten naisten kokemuksista.

Vammaisten henkilöiden sukupuoleton kohtelu kasvattaa vammaisten naisten ja tyttöjen haavoittuvuutta ja vammaisten naisten ja tyttöjen näkymättömyys pahentaa heihin kohdistuvaa moniperusteista ja risteävää syrjintää. Vammaiset naiset kokevat asiatonta kohtelua, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Keväällä 2018 eli vajaa kaksi vuotta sen jälkeen kun Suomi ratifioi YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista Ihmisoikeuskeskus ja Vammaisfoorumi toteuttivat kyselyn vammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen vammaissopimuksen vaikutuksista. Vammaisfoorumi kokosi kyselyä purkamaan työryhmät eri vammaisjärjestöjen edustajista. Invalidiliiton naistyön yhteyshenkilönä työskentelin itse Vammaisfoorumin naistyöryhmässä, jossa YK:n vammaissopimuksen naisartiklaan pohjaten keskityttiin sukupuoliperusteiseen tarkasteluun.

Työskentelyprosessi oli silmiä avaava ja myös raskas, koska pystyin itsekin vammaisena naisena samaistumaan moniin kohtiin. Naistyöryhmässä oli mukana edustajat Näkövammaisten Liitosta, Autismiliitosta, Mielenterveyden Keskusliitosta, Kuurojen Liitosta, CP-liitosta ja Invalidiliitosta lisäkseni Marja Pihnala.

Esimerkiksi Marja toi työryhmätyöskentelyyn pitkän linjan kokemuksen vammaisten naistyöstä, ja voinee sanoa, että työryhmässä oli hyvin edustettuna vammaisuuden eri kirjot. Käsiteltäviksi teemoiksi nostettiin esiin kyselyn vastauksista selkeästi erottuvat vammaisten naisten kokema työelämäsyrjintä, köyhyys, epäasiallinen kohtelu liittyen parisuhteeseen ja äitiyteen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja turvattomuus. Nyt pohdiskelen kahta jälkimmäistä.

Vähättelyä ja ylimielisyyttä

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa vammaiset naiset kokivat vastausten perusteella vammaisia miehiä enemmän epäasiallista kohtelua. Tästä selkeimpänä nousivat esiin vammaisten naisten kokema vähättely, ylimielisyys ja asenteellisuus. Näiden osalta jäin miettimään uutisia, joissa kerrotaan, että yleensäkin naisten kipuja tai sydänoireita vähätellään terveydenhuollossa. Koska Vammaisfoorumin kyselyn vastauksissa vähättely korostui nimenomaan vammaisten naisten vastauksissa ja samaan aikaan valtaväestön naiset kokevat vähättelyä, tuleeko tässäkin esiin moniperusteinen syrjintä?

Käsittämätöntä luettavaa oli sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten taholta koettu aggressiivisuus: nimittelyä, huutamista, jopa ihan väkivaltaa tai häirintää. Vaikka näin kärjistyneiden kokemusten osuus vastauksista on pieni, jokainen esimerkki on liikaa. Käydessäni läpi kyselyn vastauksia kesäkuussa, silmiini osui tuore uutinen SuPerin selvityksestä, että myös vammaistyötä tekevillä väkivallan uhka on suuri, eikä väkivaltaan puututa.

Kokonaisvaltainen pahoinvointi sosiaali- ja terveysalalla tuntuu heijastuvan niin asiakkaisiin kuin työntekijöihin ja purkautuu jo hyvin voimakkaasti molemmin puolin. Toivottavasti nämä selvitykset nähdään ja kuullaan ja ne johtavat korjaustoimenpiteisiin niin työntekijöiden kuin vammaisten asiakkaiden osalta. Totesimme naistyöryhmässä, että tällaiselle väkivaltaisuudelle pitäisi olla nollatoleranssi ja siihen pitäisi olla välittömän puuttumisen mallit.

Turvattomuutta, väkivaltaa, hyväksikäyttöä

Vammaisten naisten turvattomuuden käsittely oli naistyöryhmä raskain osio. Sitä lisää myös yllä kuvattu epäasiallinen kohtelu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Jos et voi luottaa omaisiin, läheisiin etkä ammattilaisiin, kehen sitten?

Vammaisfoorumin kyselyssä vammaiset naiset ilmoittivat miehiä useammin kokeneensa turvattomuutta, halventavaa tai vähättelevää kohtelua, epäinhimillistä kohtelua, muuta hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Kyselyssä tuli esille kokemuksia henkisestä ja fyysisestä väkivallasta: kun läheinen haukkuu vuodesta toiseen niin, että toinen ei enää tunne ihmisarvoaan tai avustaja käy käsiksi tai puoliso hajottaa välttämättömän liikkumisen apuvälineen.

Vastauksissa tuli ilmi seksuaalinen häirintä ja väkivalta esimerkiksi taksinkuljettajan tekemänä. Vammaisella naisella on kynnys tehdä näistä ilmoituksia, koska hän on riippuvainen väkivallan tekijän avusta. Tai jos hän onkin tehnyt ilmoituksen, vammaisen naisen on ollut vaikea tulla ymmärretyksi tai otetuksi vakavasti.

Edellä mainitut vammaisten naisten haavoittuvuus ja haasteet tunnistettiin jo vuonna 2001 Åbo Akademin professori Vappu Viemerön selvityksessä. Asiaa pahentaa se, että vammaisia ihmisiä ei koeta seksuaalisina. Myös se, että on ollut koko ikänsä fyysisen koskettelun ja hoitotoimenpiteiden kohteena, vaikeuttaa oman kehon rajojen tunnistamista.

Myös viime vuosien sisäministeriön selvityksestä ja THL:n kouluterveyskyselystä on nähtävissä vammaisten naisten heikompi tilanne. Sisäministeriön selvityksessä todetaan, että vammaiset naiset kokevat 2-3 kertaa enemmän väkivaltaa. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan toimintarajoitteiset tytöt kokevat enemmän seksuaalista väkivaltaa ja kaksi kertaa enemmän syrjivää kiusaamista kuin muut tytöt. Jos vammaiset tytöt opetetaan hyväksymään tämä eriarvoisuus jo koulussa, miten heistä voi kasvaa omanarvon tuntevia vammaisia naisia?

Onko mikään muuttunut 20 vuodessa?

Työryhmässä keskustelimme paljon siitä, mitä oli jo selvitetty ja tehty kuten YK:n CEDAW-komitean (The Committee on the Elimination of Discrimination against Women) maaraportista ja Euroopan komitean Istanbulin sopimuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Vaikka muutokset toki vievät aikaa, eikö 20 vuoden aikana ole edetty mihinkään?

Työryhmän jäsenillä oli ennakkokäsitys, että vammaisilla naisilla on erityisiä haasteita, mutta asioiden kokoaminen yhteen muovasi silmien eteen todella karun todellisuuden vammaisten naisten asemasta Suomessa. Pohdimme, että YK vammaissopimus mukaan lukien artikla 6 vammaisista naisista ja tytöistä on tullut todella tarpeeseen. Haastankin kaikki päättäjät ja virkamiehet ottamaan tuon sopimuksen työkalukseen valtion, maakuntien ja kuntien tasolla.

Kaikkien Vammaisfoorumin työryhmien kokoamat tuotokset esiteltiin seminaarissa 4.9.2019 ja niitä hyödynnetään YK vammaissopimuksen rinnakkaisraportoinnissa.

Työryhmien materiaaleihin voi tutustua Vammaisfoorumin kotisivulla >> 

Seminaaritallenne on nähtävissä verkossa >> 

Jaa sosiaalisessa mediassa