Vammaisten henkilöiden oikeus liikkumiseen on varmistettava

Kirjoittanut Henrik Gustafsson Ma, 03.12.2018
Liikkuminen on ihmisen luonnollinen perusoikeus ja oikeastaan osallistumisen edellytys. Liikkumisvapauden täysimääräinen käyttäminen edistää vammaisen ihmisen itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeutta, jotta vammainen henkilö voi elää omannäköistä eloisaa elämää.

Fyysisesti vammaisella henkilöllä vamma liittyy varsin usein liikkumisen esteisiin. YK:n vammaisoikeussopimus lähtee jo tarkoituksensa puitteissa siitä, että ei vammaisuus sinänsä, vaan vamma yhdessä vuorovaikutuksessa toimintaympäristön esteiden kanssa vaikeuttaa vammaisen henkilön osallistumista ja itsenäistä elämää yhteiskunnassa. Rakennetun ympäristön esteettömyys palvelee myös kaikkia. Kyse ei ole pelkästään pyörätuolin töksähtämisestä rakennuksen portaisiin tai katukivetykseen.

YK:n vammaisoikeussopimus luo viitekehyksen ja oikeudellisen kompassin, millaista lainsäädäntöä ja millaisia käytäntöjä maassamme sovelletaan vammaisten henkilöiden liikkumisen tukemiseksi. Edelleen YK:n vammaisoikeussopimuksen artikla 20 edellyttää, että tehokkailla toimilla varmistetaan vammaisille henkilöille mahdollisimman itsenäinen henkilökohtainen liikkuminen.

Tämä sisältää muun ohessa toimenpiteitä, jotka helpottavat vammaisten henkilöiden henkilökohtaista liikkumista siten ja silloin, kun he haluavat sekä hyvälaatuisten liikkumisen apuvälineiden, laitteiden ja apuvälineteknologian saatavuutta. Terveydenhuoltolainsäädännössä painotetaan apuvälineen luovuttamisen käyttäjälähtöisyyttä ja oikea-aikaisuutta, mutta käytännöt eri puolilla Suomea vaihtelevat. Lisäksi valtakunnallisiin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteisiin on kirjoitettu joitakin apuvälineiden luovutusrajoituksia.  

Liikkumisen apuväline mahdollistaa yhdenvertaisen osallistumisen

Vammaispalveluiden kautta on nykyään mahdollista tietyin edellytyksin saada kuljetuspalveluja liikkumisen tueksi. Vammaispalvelulaki on vuodelta 1987 ja uutta vammaispalvelulakiesitystä käsitellään juuri eduskunnassa. Liikkumisen tuki on aiempaa monipolvisempi kokonaisuus, jossa on säännöksiä niin liikkumistaidon ohjauksesta kuin kuljetuspalveluista. Nykyistä kattavampi tarkastelujakso kuljetuspalveluiden käyttämisessä ja niiden joustavampi käyttäminen on kirjoitettu lakiesitykseen. Myös vammaispalvelulain auton hankintatuessa voidaan ottaa huomioon joustavammin erilaiset rahoitusmahdollisuudet ja auton leasing.

Entäpä esteettömyys? Joukkoliikennevälineiden esteettömään kaikille sopivaan suunnitteluun on kiinnitetty huomiota ja tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi, kun hankitaan kilpailuttamalla henkilökuljetuksen sisältäviä liikennepalveluja. Mitä esteettömämpiä yleiset joukkoliikennevälineet olisivat, sitä vähemmän tarvittaisiin erityisiä ratkaisuja. Tämäkään ajatus ei poista sitä, että aina on olemassa haavoittuvassa asemassa olevia vaikeasti vammaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat yksilöllisiä liikkumisen tuen ratkaisuja.

Vammaisen henkilön apuväline liikkumisessa mahdollistaa osaltaan osallistumisen yhdenvertaisesti muiden tavoin yhteiskunnassa. Lisäksi apuväline on osa ihmisen identiteettiä ja myös kulttuurinen kysymys. Historiassa on ollut tapana piilottaa etenkin maalauksissa käyttäjänsä apuväline. Vammaisen pysäköintipaikan tunnistaa sinivalkoisista väreistä ja symbolisesta pyörätuolista, vaikka vammaisen pysäköintilupa ei pyörätuolia edellytäkään. Fyysisesti vammaisen henkilön liikkumisen tukena toimivan avustajakoiran tunnistaa puolestaan Invalidiliiton sinivalkoisista liiveistä. Avustajakoiran käyttäjä voi ajatella ihmisvilinässä: ”Me ollaan koirakko. ME MENNÄÄN YHDESSÄ!” 

Kansainvälinen vammaisten päivä on 3.12.2018. Viikon aikana Invalidiliitto ja sen jäsenyhdistykset nostavat esiin vammaisten ihmisten liikkumisen ja vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut. Lue lisää Invalidiliiton kotisivuilta>>

 

Jaa sosiaalisessa mediassa